Koiran elämää

Lotte pikkuisena siskon viekussa. Siskokset Hipsu ja Lotte Zin-Tip Charlotte , eli tuttavallisemmin Lotte , Lotte-Potte-Papana tai Securitas-Lotte, tuli meille Anjalta kuten Hipsukin. Olin Kasvattajan peruskurssilla Ellivuoressa lokakuussa 2013 kun Anja soitti ja sanoi, että "nyt tuli todella tumman näköinen tyttöpentu". Pakkohan sitä oli käydä heti katsomassa kerta jos toinenkin ja jäskätettiin, että millainen neiti siitä kehittyykään. Pentukopassa Lotte laittoi kaikki neljä veljeään ojennukseen vaikka porukan pienin olikin. Lotte muutti meille jouluaatonaattona 2013. Erottamattomat. Tämä neiti on alusta asti osannut pitää puolensa kun tähän taloon tuli. Pentukopassa opitut velipoikien jallitustaidot pääsivät uusiokäyttöön uudessa laumassa. Vielä samaisena iltana, kun oli meille saapunut, se laittoi järjestykseen lähes 40-kiloisen Allin (se mitä siinä oli järjestykseen laittamista, kun Alli melkein kehräsi kuin kissa innostuessaan uudesta vauvasta),...

Hipsu ystäviensä Leijonan ja Hanin kanssa Blogin kirjoittamisen tässä vaiheessa on ehkä hyvä aika esitellä hieman paremmin meidän eläimiä. Julkaisen täällä tarinat kustakin lemmikistämme lähitulevaisuudessa. Aloitan kerronnan itseoikeutetusti kennelimme sydämestä, Hipsusta. Zin-Tip Heidi-Helga , meillä paremmin tunnettu nimellä Hipsu tai Hipsuli tai Hupsu-Hipsu tai Hipsu-Tipsu tai Hipsutti (ja mitä näitä kaikkia lempinimiä nyt onkaan), on todella suurisydäminen ja sekä rakastettava että rakastava tipsu. Hipsu todella nauttii elämästään eikä suostu ottamaan stressiä oikeastaan yhtään mistään. Rouva viihtyy hyvin sohvalla rapsutettavana ja mielellään könyää mamman vatsanpäälle tai jalkopäähän sohvalle telkkaria katsomaan. Hipsun ensimmäiset päivät... ...uudessa kodissa. Hipsu tuli meille tavallaan pitkän harkinnan tuloksena, mutta kuitenkin hieman yllättäen helmikuulla 2012. Vaikka kotona olikin tuolla hetkellä jo puolivuotias Alli -riiviö sekä kisulit Leijona ja Hani ,...

Supi (10 kk) tarkkailee ympärillä olevaa vilinää kiinnostuneena. Mynämäen ryhmänäyttely näyteltiin mukavahkossa säässä kesäkuun alussa 7.6.2015 . Seurakseni sain sisareni Maaritin ja koirista mukana olivat Hipsu ja hänen tyttärensä Supi ( Qoontip's Supermoon Rhea ). Supille tämä näyttely oli ensimmäinen ja samalla se oli ensimmäinen näyttely ikinä omalle kasvatilleni. Voitte kuvitella, että ihan oli muutama perhonen vaan vatsassa ennen kehää. :D Mutta hyvin se sitten lopulta meni, vaikka Supi ei hirmuisesti pitänytkään näyttelyhihnastaan ja ihan pikkuisen meillä meinasi aluksi olla näkemyseroja siitä, että mitä kehässä kuuluu tehdä. Supi oli sitä mieltä, että siellä kuuluu joko juosta kilpaa kavereiden kanssa, esittää sirkustemppuja tai leikkiä. Minä taas olin sitä mieltä, että siellä kuuluu seistä nätisti paikoillaan ja sipsuttaa sievästi. Yhteisymmärrys saavutettiin hämmästyttävän hyvin eikä kenguruhyppyjä nähty oikeastaan ollenkaan enää varsinaisessa koitoksessa. Jopa...

Hipsu ja Merja Näyttelyissä on aina kiva käydä. Siellä tapaa tuttuja ja saa uusiakin tuttavuuksia. Eilen kävimme Hipsun ja Lotten kanssa Valkeakosken ryhmänäyttelyssä. Merja oli meidän mukana "kenneltyttönä". Mukavampaa mennä näyttelyihin jonkun kanssa kuin ihan yksinään vaikka tuttuja olisi muutenkin. On turvallisempi olo kun joku pitää toista koiraa silmällä kun on toisen kanssa kehässä ja muutenkin on kivempi istua kahvillakin kun on joku ihminenkin, jolle jutella (yhtään väheksymättä tyttösteni seurustelukykyjä ;) ). Ilma oli aika kolea ja tuuli tuiversi ikävästi kehässä suoraan pyllykarvoihin. Hipsusta se oli varsin tahditonta käytöstä tuulelta kun hän yritti olla oikein sievänä. :) Näyttelypaikka oli kuitenkin hyvä ja alueella olisi viihtynyt varsin hyvin pidempäänkin, jos keli vain olisi ollut yhtään lämpöisempi. Pikkuveli Bobo asettautumassa pöydälle. Tuulen tuiverruksesta huolimatta tapasimme paljon kivoja tipsututtuja. Enemmänkin olisi voinut jutella ...

Tulipahan taas todistettua tiibetiläistä omapäisyyttä tänä kauniina sunnuntaiaamuna. Tässä meidän kodin lähettyvillä kokoontuu aina viikonloppuaamuisin koiraporukkaa läheisellä puistoalueella. Emme ole siellä käyneet tipsutyttöjen kanssa aikaisemmin, mutta koska nyt oli kaunis ilma, aikaakin tuntui olevan ja muutenkin olimme jo lähteneet oikeeseen suuntaan kävelemään aamulenkillä, päätin poiketa pikkutyttöjen kanssa vähän muita koiruleita tervehtimään. Jos vaikka tykkäisivät, kun kerrankin tuolla puistoalueella on muitakin lajitovereita. Pääasiassa ovat vielä sellaisia, joita muutenkin lenkillä olemme tavanneet ja kooltaan pieniä. Täydellinen ajatus siis - mamman mielestä. Olisi varmasti pitänyt kysyä myös tipsu-neitien mielipidettä asiassa ennen kun laskin hihnat irti keskellä leikkivää koiralaumaa. Sinne ampaisivat molemmat samantien mistä juuri olimme tulleetkin! Mukaansa nappasivat vielä muutaman uusista leikkikavereista innostuneen kaverinkin. Melkoinen härdelli! On varmaan täss...

Auringonläikässäkylpijä Hipsu. Alli ja aamuaurinko. Kevät on jo täällä, ehkä vähän odotettua aikaisemmin kuin yleensä. Aurinko lämmittää jo niin ihanasti, että tuntuu ettei kesä voi enää olla kovinkaan kaukana. Kissat ja koirat nauttivat ulkoilusta ja etsivät sisällä kilpaa auringon lämmittämiä kohtia. Niissä on niin ihana nukkua. Yöpakkaset ja kuurankukat aamulenkillä kuitenkin muistuttavat vielä meneillään olevasta vuodenajasta. Samalla kun lumet sulavat, on mukava suunnitella jo tulevaa kesää. Näyttelyitä olisi luvassa kaikkien kolmen tipsutytön kanssa sen minkä aikataulut vain sallivat. Hipsulle ja Lottelle tarvitaan lisää näyttelykokemuksia ja Supin on aika debytoida näyttelykehissä. Suunnitelmia on jo hieman tehty. Ainakin Valkeakoskella 14.5 ., Mynämäellä 7.6., Nastolassa 11.7. ja Tampereella 6.9. meitä tullaan näkemään, todennäköisesti muuallakin. Nastolassa mukana on ainakin oma kasvattimme Supi. Muista en ole vielä osannut päättää. Ehtiihän tässä vielä mietti...

Monesti olen pohtinut koiruleitteni ja kissojenikin hampaita. Yleensä ne ovat asioita, joita eläimet eivät mielellään antaisi katsoa ja joiden terveydestä muutenkaan ei tunnuta olevan ikinä liian kiinnostuneita. Omat hampaansa me kaikki ihmiset huollamme ja pesemme, mutta lemmikkien suu yleensä unohtuu. Koirilla ja kissoillakin suun hyvinvointi on ihan yhtä tärkeää kuin meidän ihmistenkin suun hyvinvointi. Koirilla ja kissoilla on leikkaavat hampaat eikä niissä käytännössä ole purupintoja kuten meillä ihmisillä on. Niiden hampaat on tarkoitettu saaliin palosteluun nieltäväksi sopivan kokoisiin paloihin. Ne eivät siis jauha ruokaansa suussaan kuten me ihmiset teemme, vaan nielevät ruokansa paloina. Tämä tavallaan helpottaa hampaiden hoitoa, mutta tuo siihen myös omia haasteitaan. Kissojen ja koirien hammasvaivoista Kissojen ja koirien suuvaivat ovat pitkälti hyvin samankaltaisia. Jostain syystä olen käynyt viime aikoina enemmän kuuntelemassa terveystietoa kissoista kun koirist...