Oman tahdon voimaa!

Tulipahan taas todistettua tiibetiläistä omapäisyyttä tänä kauniina sunnuntaiaamuna. Tässä meidän kodin lähettyvillä kokoontuu aina viikonloppuaamuisin koiraporukkaa läheisellä puistoalueella. Emme ole siellä käyneet tipsutyttöjen kanssa aikaisemmin, mutta koska nyt oli kaunis ilma, aikaakin tuntui olevan ja muutenkin olimme jo lähteneet oikeeseen suuntaan kävelemään aamulenkillä, päätin poiketa pikkutyttöjen kanssa vähän muita koiruleita tervehtimään. Jos vaikka tykkäisivät, kun kerrankin tuolla puistoalueella on muitakin lajitovereita. Pääasiassa ovat vielä sellaisia, joita muutenkin lenkillä olemme tavanneet ja kooltaan pieniä. Täydellinen ajatus siis - mamman mielestä.

Olisi varmasti pitänyt kysyä myös tipsu-neitien mielipidettä asiassa ennen kun laskin hihnat irti keskellä leikkivää koiralaumaa. Sinne ampaisivat molemmat samantien mistä juuri olimme tulleetkin! Mukaansa nappasivat vielä muutaman uusista leikkikavereista innostuneen kaverinkin. Melkoinen härdelli! On varmaan tässä vaiheessa sanomattakin selvää, että tässä puistossa ei ole aitoja. Se on yleistä virkistysaluetta eikä ole varsinaisesti ensisijaisesti tarkoitettu koirien juoksutusta varten. Hetken aikaa siinä keräiltiin koiria ja huhuilujen tuloksena Hipsu tulikin takaisin. Lotten sen sijaan näin tässä vaiheessa vilahtavan muutaman sadan metrin päässä olevien talojen taakse täyttä laukkaa eikä kuullut eikä nähnyt selvästikään yhtään mitään! Kotiin se oli juossut samaa vauhtia koko matkan. Siellä naapurit olivat sen ottaneet kiinni. Sain taas kerran kiittää siitä, että meillä on näin ihana naapurusto täällä! Kiitos Metti ja Arto!

Samalla sain taas todistaa tiibetiläistä temperamenttia ja omapäisyyttä! Niin ihana ja lempeä rotu kun onkin kyseessä, niin kyllä tipsun päätä on vaikea kääntää, jos se jotain on päättänyt. Varsinkin tällaiset yksilöt, joita ei liiemmin ole tuossa asiassa koulutettu. Pihassakaan en voi niitä irti pitää, koska toisinaan siinä pysyvät, mutta sopivassa mielentilassa saattavatkin päättää lähteä kyläkierrokselle eikä niitä siinä vaiheessa pidättele mikään. Ikä tuntuu kuitenkin tekevän tässäkin asiassa hyvää; Hipsu jo hieman totteleekin irti ollessaan, mutta Lotte ei sitäkään vähää. Varmaan pitäisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa opettamaan näille hieman parempia käytöstapoja. Tämä on kuitenkin ehdottomasti sellainen alue elukkaosaamisessani, mikä ei kuulu vahvuuksiini. Ei muka ole aikaa! Ja ketunmarjat. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos elukoita ottaa, niin pitää ne myös kouluttaa. Aika kilttejä ja yhteiskuntakelpoisia nuo ovatkin, mutta tuo ulkoiluhölmöilyt ja erityisesti karkailu pitää kyllä saada kuriin. Pakko katsoa peiliin, ei kai tässä muutakaan voi!

Osittain tästä syystä olen ilmoittautunut Allin kanssa kesäkaudeksi agilityyn. Tuo on kuitenkin laji, jossa koiran ja ihmisen oikeasti pitää kommunikoida keskenään hyvin. Samalla kun harjoitellaan, sitä kommunikointia myös opitaan puolin ja toisin. Alli on rauhoittunut melkoisesti ja kuuntelee minua jo lenkilläkin mukavasti. Uhmaikä alkaa sillä hiljalleen oleen ohi. Siksi ajattelinkin, että hänen kanssaan tätä harrastusta on helpointa opetella itsekin. Kerran olemme jo käyneet kokeilemassa ja vaikka ei nyt ekalla kerralla vielä täydellistä rataa päästykään tekemään, niin tunsin kyllä pienen innostuksenkipinän syttyvän sisälläni. Sama kipinä taisi syttyä Allissakin, sen verran hienosti neiti jaksoi minua siellä kuunnella ja totella. Toki Lottekin menee huomenna kokeilemaan lajia - ihan testimielessä tässä vaiheessa. Saapa nähdä kuunteleeko se siellä minua mitenkään! Kunhan saan hieman oppia ensin itselleni, voi olla että ilmoitan Lottenkin (ja ehkä Hipsunkin) ensi talveksi treeneihin. Aika näyttää miten käy.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pentunäyttely kaikille roduille Tampereella 11.9.2016

Cibe Ciibert Cibelius, laulava komistus

Tiibetinspanielit ry:n Tampereen aluetoiminnan pikkujoulut 14.11.2015