Kauneus on katsojan silmissä

Hipsu ja Merja
Näyttelyissä on aina kiva käydä. Siellä tapaa tuttuja ja saa uusiakin tuttavuuksia. Eilen kävimme Hipsun ja Lotten kanssa Valkeakosken ryhmänäyttelyssä. Merja oli meidän mukana "kenneltyttönä". Mukavampaa mennä näyttelyihin jonkun kanssa kuin ihan yksinään vaikka tuttuja olisi muutenkin. On turvallisempi olo kun joku pitää toista koiraa silmällä kun on toisen kanssa kehässä ja muutenkin on kivempi istua kahvillakin kun on joku ihminenkin, jolle jutella (yhtään väheksymättä tyttösteni seurustelukykyjä ;) ).

Ilma oli aika kolea ja tuuli tuiversi ikävästi kehässä suoraan pyllykarvoihin. Hipsusta se oli varsin tahditonta käytöstä tuulelta kun hän yritti olla oikein sievänä. :) Näyttelypaikka oli kuitenkin hyvä ja alueella olisi viihtynyt varsin hyvin pidempäänkin, jos keli vain olisi ollut yhtään lämpöisempi.

Pikkuveli Bobo asettautumassa pöydälle.



Tuulen tuiverruksesta huolimatta tapasimme paljon kivoja tipsututtuja. Enemmänkin olisi voinut jutella jos vaan ei olisi taas ollut niin kova häslinki päällä. Iloinen uusi (vanha) tuttavuus oli suloinen pikkuveikka Bobo (Zin-Tip Rosevalley Bobo), joka oli ensimmäistä kertaa näyttelykehässä. Ihana poika, Hipsun ja Lotten täysveli, vaikka onkin myöhemmästä pentueesta. Hyvä Bobo!







Hipsu
Lotte
Eivät ole tytöt kyllä ikinä saaneet näin huonoja arvioita aikaisemmin. Tuli konkreettinen muistutus siitä, että näyttelyt ovat kauneuskilpailuita. Kauneus taas on katsojan silmissä eivätkä tyttöseni vastanneet tämän tuomarin käsitystä rodunomaisesta tipsusta. Paitsi ehkä Hipsu vähän muistutti rotua, mutta Lotte ei selvästikään alkuunkaan.




















Kokemusta kuitenkin tuli taas lisää roppa kaupalla. Itse olin kuitenkin tyttöihin tyytyväinen, minun silmissäni ne ovat kauniita. :) Lotte nyt oli lyhkäsessä karvassa kun päätti tiputtaa loputkin karvansa juuri ennen näyttelyä, mutta hyvää harjoitusta oli tämä hänelle. Taas on kuitenkin vierähtänyt monta kuukautta kun se viimeksi on kehässä päässyt käymään. Edellisen kerran Tuuloksessa lokakuussa. Hipsu taas alkaa oleen hyvässä turkissa, mutta jotenkin en ole tyytyväinen sen menoon kehässä. Pitää sitä yrittää aktivoida ja innostaa. Se vaan on sellainen rauhallinen viilipytty, että innostuu vaan nameista ja niistäkin vaan silloin kun sattuu huvittamaan. Juoksut kun hällä oli vielä pahimmassa vaiheessa menossa, niin ei oikein olisi kiinnostanut mikään muu kuin pojat.








Lotten mielipide kelistä ja arvioinnistaan?? =D



Nyt me aletaan valmistautua henkisesti seuraavaan koitokseen, joka on Mynamäellä 7.6. Lounais-Suomen spanieliyhdistyksen 50v juhlanäyttely. Sinne lähtee Hipsu tyttärensä Supin kanssa. Supi pääsee silloin debytoimaan junnuluokassa. Jännää nähdä mitä tuomari siitä tuumaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pentunäyttely kaikille roduille Tampereella 11.9.2016

Cibe Ciibert Cibelius, laulava komistus

Tuhinaa, vikinää ja ryömintää: pennut viikon ikäisiä