Tervetuloa kennel Qoontip's kotisivuille ja blogiin! Täältä löydät tietoa meistä ja tarinoita elämästämme koirien ja kissojen näkökulmasta tarkasteltuna. Tässä laumassa harrastetaan koiranäyttelyitä, oloilua koirien kanssa ja pienimuotoista kasvatustakin. Aika-ajoin syntyy koiravauvoja ja kissavauvojakin.
Sydämenvaltaaja Hipsu-Tipsu ja QoonTip's -tarinan alku
Hae linkki
Facebook
Twitter
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Hipsu ystäviensä Leijonan ja Hanin kanssa
Blogin kirjoittamisen tässä vaiheessa on ehkä hyvä aika esitellä hieman paremmin meidän eläimiä. Julkaisen täällä tarinat kustakin lemmikistämme lähitulevaisuudessa. Aloitan kerronnan itseoikeutetusti kennelimme sydämestä, Hipsusta.
Zin-Tip Heidi-Helga, meillä paremmin tunnettu nimellä Hipsu tai Hipsuli tai Hupsu-Hipsu tai Hipsu-Tipsu tai Hipsutti (ja mitä näitä kaikkia lempinimiä nyt onkaan), on todella suurisydäminen ja sekä rakastettava että rakastava tipsu. Hipsu todella nauttii elämästään eikä suostu ottamaan stressiä oikeastaan yhtään mistään. Rouva viihtyy hyvin sohvalla rapsutettavana ja mielellään könyää mamman vatsanpäälle tai jalkopäähän sohvalle telkkaria katsomaan.
Hipsun ensimmäiset päivät...
...uudessa kodissa.
Hipsu tuli meille tavallaan pitkän harkinnan tuloksena, mutta kuitenkin hieman yllättäen helmikuulla 2012. Vaikka kotona olikin tuolla hetkellä jo puolivuotias Alli-riiviö sekä kisulit Leijona ja Hani, mieli teki ottaa myös pieni koira. Tiibetinspanieli oli rotuna kiinnostanut minua aikaisemminkin ja tämän tunteen sinetöi se kohtalon oikku, että uuden kotini seinänaapurissa asuva pariskunta Anja ja Harri kasvattivat tipsuja. Pentuja kun tuli, niin arvasihan sen mistä 4-vuotiaan tyttärensä aina saattoi hakea. Naapurissahan se oli pentuja hoitamassa aina kun silmä vältti. Siinä tuli äidinkin sitten käytyä vauvoja katsomassa moneen otteeseen. Kuuden ihanan ja terävähampaisen narttupennun kasvua sain seurata pienestä pennusta luovutusikäiseen asti. Jokaisella näkemällä keksin yhä vähemmän tekosyitä sille, miksi yksi niistä ei meille voisi muuttaa. Tuore avopuolisoni lisäsi vettä myllyyn minkä ehti ja niin Hipsu muutti seinän toiselle puolelle Leijonan, Hanin ja Allin sekä tietysti meidän ihmisten kaveriksi. Enkä ole kyllä päivääkään katunut sitä päätöstä.
Hipsu nauttii auringosta sohvalla....
... ja Hipsu nauttii auringosta tarhassa.
Hipsu oli pentuna melko tumma, mutta väri vaaleni merkittävästi koiran kasvaessa. Vaikka väri vaalenikin, niin kauniin värinen leidi hänestä on kuitenkin tullut. Hipsun ehdotonta lempipuuhaa syömisen lisäksi on rentoutuminen. Hipsu rakastaa auringossa köllöttelyä ja hakeutuu niin sisällä kuin ulkonakin aina aurinkoiseen paikkaan makoilemaan. Pitkät mukavat lenkit Hipsu sitävastoin jättäisi hyvin mielellään Lottelle ja Allille. Ne eivät tämän leidin arvolle oikein tahdo sopia, ei varsinkaan vesisateella! Sitävastoin kauneushoitotuokiot turkin harjauksen muodossa sopivat hänen arvolleen oikein hyvin.
Kasvatustoimintamme alkoi käytännössä Hipsun ja Hipsun kasvattajan Anja Jormanaisen ansiosta. Haaveena minulla oli ollut jo pitkään moinen toiminta, mutta sellaisen asian ajatteleminenkin oli ollut mahdotonta aikaisemmin. Hyvin monien ja monimutkaisten ja jopa äärettömän kivuliaiden sattumien kautta ajauduin Anjan ja Harrin naapuriksi ja päädyin ottamaan juuri heiltä pennun. Sitten yllättäen ymmärsin tämän salaisen haaveeni olevan heti nenäni edessä valmiina odottamassa toteuttamistaan. Anjan avustuksella olen kasvatustoimintaani aloitellut ja elokuussa 2014, Superkuun ollessa voimakkaimmillaan, Hipsulle (isänä Revonhännän Gomia Goran) syntyi viisi potraa poikaa ja yksi reipas tyttö. QoonTip's kennelin ensimmäinen pentue, Supermoon-pentue, oli syntynyt. Ohessa pari videoklippiä tästä mainiosta pentueesta.
9-ryhmän loppukehä alkamassa. Sunnuntaina 11.9. matkustimme Helyn ja Teron kanssa Suomen welsh corgi seura ry :n järjestämiin kaikkien rotujen pentunäyttelyyn Tampereen Kauppiin vinttikoiraradalle. Matka ei ollut pitkä ja ilma oli erittäin ihana. Auton mittari näytti yli 20 astetta. Hely arvostelussa Näyttely oli Helyn ensimmäinen. Tästä oli hyvä aloittaa. Harjoituksissa on pari kertaa käyty, mutta tämä oli ensimmäinen tapahtuma, jossa paikalla oli paljon erinäköisiä koiria ja paljon ihmisiä. Järjestelyt oli hyvin tehty ja näyttely sujui mukavasti ja aikataulussa. Oli ihana nähdä eri rotuisia pienempiä ja isompia pentuja pitkähköllä nurmikolla viilettämässä. Helylle nurmi oli hieman turhan korkeaa. Tuntui, ettei se kunnolla pääse eteenpäin muuta kun loikkimalla. Sen verran töpöt tipsujalat sillä on. Onneksi kehässä oli hieman matalampaa nurmea. Mallikkaasti tyttö kuitenkin kipitteli lopulta - vaikka puhti alkoikin kehään päästyään jo olla ihan lopussa. Tuomari Juha Put
Cibe Espoossa 2014. Cibe tarkistamassa mamman matkalaukkua. Rotcat Chibbo , paremmin meillä tunnettu nimellä Cibe , Ciibert, Cibedeemus, Cibelius, Cibsukka, Cibuli... onhan näitä lempinimiä useitakin tälle seuralliselle lähes 10-kiloiselle pikkupojalle. Cibe on Hanin ensimmäisten pentujen isä, joka monien sattumien jälkeen päätyi meille viettämään eläkepäiviään kastraattina syksyllä 2013. Minä vallan ihastuin poikaan silloin kun oli meillä astutuspuuhissa. Niin kiltti ja puhelias poika. Myöhemmin Cibe onkin osoittautunut hyväksi "laulajaksi". Soinnukkaalla tenorillaan se esittää asiansa niin ihmisille, muille elukoille kuin vesikipolleenkin. Kyllä, vesikipolle. Sille pitää ehdottomasti laulaa lurauttaa värssy ennen kuin siitä voi juoda. Mielelläni annoin sille kodin - vaikka pitkään asiaa harkitsinkin. En ole katunut. Kissanäyttelyiden saloja selvittämään Ciben otin meille asumaan ja jonkin verran olemme näyttelyitä kierrelleetkin. Tällä hetkellä poika on yht
Lauantaina 14.11.2015 me käytiin tipsutyttöjen ja Helmin kanssa Tiibetinspanielit ry:n Tampereen aluetoiminnan järjestämissä pikkujouluissa. Meidän vetäjät Sari Virtanen ja Anne Marjamäki olivat hankkineet paikalle eläinten fysioterapeutti Elina Karhumäen kertomaan meille koirien hieronnasta. Siellä sitä sitten istuttiin toista tuntia pentukehässä Muppetin (eläintarvikeliike Pirkkalassa) takaosassa ja opeteltiin tunnustelemaan koirien lihaksia ja rentouttamaan niitä. Oli kyllä aivan loistava sessio! Paljon opin taas uutta koiristani ja niiden hoidosta. Hipsultakin löytyi pitkästä selästään muutamia jumiutuneita lihaksia, joita tässä nyt ruvetaan kotikonstein aukomaan. Ei mitään pahoja ollut, mutta selvästi muutamia kipeitäkin kohtia selässä, joita helposti tällaisille pitkärunkoisille koirille tulee. Kerran viikossa taisi olla suositus, otamme tämän siis viikko-ohjelmaan tytöille. Muutenkin paikalle oli saapunut mukavasti tipsuväkeä omistajineen ja nyyttäreiden ansiosta tar
Kommentit
Lähetä kommentti