Koiran elämää

Kevätneito tarkistaa peilistä onko turkki hyvin. =) Pikkuisilla kävi sunnuntaina erityisiä vieraita. Ukki kävi isosisko-Supin kanssa moikkaamassa. Oli siinä Supi ihmeissään. Ei oikein osannut päättää mitä pienet ovat. Kovasti kiinnosti ja samalla vähän pelotti. Pikkuiset kyllä innoissaan taapersivat perässä hännät heiluen. Hipsukaan ei kovinkaan paljoa komentanut vanhempaa tytärtään tällä kertaa. Edellisillä kerroilla sai Supi kuulla kunniansa, mutta nyt ei enää välitetty. Sitä vastoin kun kylään tuli Sari-serkkuni Pilvi-tyttö (6 kk selttityttö), niin johan alkoi konsertti. =D Muutenkin vauhti on lisääntynyt hurjasti. Murinaa ja painimista jaksetaan selvästi jo paljon kauemmin kuin vielä viikko sitten. Ihanaa tuhinaa ja tehotyttöjen toimintaa. Sunnuntain kunniaksi otimme myös uudet kuvat vauvoista. Kovasti ovat kyllä kasvaneet ja kehittyneet. Mutta johan sitä tiistaina tuli ikääkin 6 viikkoa täyteen. Mainioita touhumiinoja nämä ovat. Seuraa ja sylittelyä ja leikittämist...

Pennut täyttivät juuri 5 viikkoa. Vauhtia on tullut lisää ja ruoka maistuu jo kovasti. Pentuaitaus alkaa jäädä pieneksi ja pienet juoksentelevatkin joka päivä lattialla. Hauskasti ne aikansa touhuttuaan pyytävät takaisin lämpimään laatikkoonsa. Siellä kun on makuupaikan alla sähkölämmitteinen patja, jonka päällä on mukava köllötellä. Vanhan pirtin lattia kun on vielä tähän aikaan vuodesta hieman vilpoinen. Touhua riittää. Lelut tuntuvat olevan mieleisiä, samoin Milli-kissa. Hampaat ovat jo pääosin puhjenneet ja niitä pitää kokeilla jokapaikkaan. Varpaat on ihan mahtavat järsittävät jos tielle osuvat. Samoin puntinlahkeet ja tietysti Milli-kissa ja kaikki muut kiinni saatavat eläimet - siskot etunenässä. Onneksi myös lelut kelpaavat. Hienosti osataan käydä jo kakilla paperilla ja pissatkin melkein aina osuvat paperille pentulaatikossa. Lattialla kirmatessa ei paperia muisteta. On niin paljon muutakin jännää tutkittavaa. Tänään jo päästiin kiipeämään isojen petiin ja siellä vasta...

Kovasti ovat pienet kasvaneet ja selvästi alkaa pentulaatikossa olla aina vain enemmän elämää. Eilen ilalla annoimme ensimmäisen kerran vauvoille maistiaisia kiinteästä ruoasta . Keitin niille laktoosittomasta kuohukermasta ja kananmunan keltuaisesta kokkelia. Hyvin tuntui maistuvan pikkuisille. Joskin syömisessä vielä on hieman opettelemista. Sormesta osaavat jo kuitenkin hienosti nuolla kokkelin suuhunsa. Kävelyharjoitukset ovat jo kovassa käynnissä. Hoipertelevia askeleita otetaan tarmokkaasti. Välillä vähän pyllähdellään ja sitten taas hoiperteleva matka jatkuu. Toisinaan haetaan mukavampaa nukkumapaikkaa, toisinaan mennään siskoa haastamaan leikkiin . Joskus ihan muuten vaan on kiva hoiperrella ympäri pentulaatikkoa. Äipän perään pitäisi kanssa jo päästä, mutta kun mamma on viritellyt ikävän esteen pyyhkeestä pentulaatikon suulle korokkeeksi, niin eihän siitä pääse. Haukkumisharjoituksia on kanssa jo pidetty. Välillä kuuluu alakertaan asti kun oikein treenataan. Välillä harjoi...

Kevättytöt 12 päivää Pikkuväki on jo päässyt huikeaan kahden viikon ikään . Tänään on punnattu  lapsukaiset ja tarjottu ensimmäinen erä matolääkettä. Painoa on tytöille tullut mukavasti. Reilusti ovat kolminkertaistaneet kahdessa viikossa syntymäpainonsa jokainen. Hyvä niin! Silmätkin alkavat olla tytöillä jo auki. Kevätneito 12 päivää. Kevätesikko 12 päivää Kevätaurinko 12 päivää Kevätaurinko 2 viikkoa Kevätesikko 2 viikkoa Kevätneito 2 viikkoa Pikkumies aamupalalla Vain yksi on porukasta poissa . Pieni Kevätheilamme jouduttiin laskea koirien enkelikuoroon pääsiäislauantaina myöhään illalla. Nesteytimme poikaa apteekista ostamallani nesteytysaineella ja ruokimme 3 tunnin välein millin ruiskulla monta päivää. Pojan paino ei kuitenkaan sanottavasti noussut. Lopulta pääsiäisenä se alkoi saada todella pahoja hengitysvaikeuksia. Pääsiäislauantaina kiikutimme hänet Tampereen Tuhatjalan päivystykseen. Epäilin itse, että kyseessä voisi olla keuhkokuume, ...

Vastasyntyneet, muutaman tunnin ikäiset. Ihana odotus päättyi 15.-16.3. välisenä yönä nipin napin ennen puoltayötä. Ensimmäinen pentu (pikkupoika) syntyi kympin uutisiksi n. klo 22 ja viimeinen syntyi 16. päivän puolella n. klo 00:20. Kolme isoa tyttöä ja pikkuinen tomera poika syntyivät. Synnytys meni loppujenlopuksi hyvin ja kaikki pennut oppivat tissille vielä ennen aamua. Tosin poika meinasi alussa jäädä isompien siskojensa jalkoihin (oli melkein puolet pienempi kuin isoin tyttö), mutta sitkeänä kaverina sekin on alkanut kerätä painoa mukavasti. Hieman olen sen kasvua avittanut korvikkeella. Pennut ovat kaikki eri värisiä. Kaikki kuitenkin luultavasti ovat soopeleita. Poika vaikuttaa mustalta, mutta nyt turkki on alkanut niskasta selvästi punertaa, joten soopeli siitä varmastikin tulee. Samoin kirjavan tytön laikut ovat muuttuneet selvästi ruskeiksi vaikka alussa näyttivät aivan mustilta. Kaikkien turkki tuntuu hieman punertavan. Ehkä Kevätesikon turkki on kaikkein harmain...

Vähäiselle on jäänyt kirjoittelu tänä talvena. Mutta olemassa edelleen ollaan. Kaikki elukat (ja ihmisetkin) ovat entisellään ja voivat hyvin. Yksi uusi tulokaskin on joukkoon saatu. Uuden vuoden aattona luoksemme nimittäin muutti pikkuinen maine coon -tyttö Milli , Kasmasiinin Desiree . Kissa tuli Terttu Juvosen ja Harri Uituksen Kasmasiinin kissalasta Valkeakoskelta . Milli on kotiutunut hyvin vaikka koirat aluksi hieman pelottivat. Ne kun tahtoivat niin kovasti tehdä tuttavuutta uuden ihanan tulokkaan kanssa. Muutaman päivän Milli tarkkaili tilannetta yläkerran rapusta portin takaa, jossa ymmärsi saavansa olla rauhassa koirilta. Kun ajatustyö oli tehty, kissa ilmeisesti totesi koirien olevan ihan ok kamuja ja uteliaisuus voitti. Nyt reilun parin kuukauden jälkeen pentu ei enää pelkää koiria ollenkaan. Tipsuilta saa välillä märkiä pusuja kuonolle ja korviin, mutta ne Milli ottaa tyytyväisenä vastaan. Koirille piti näyttää miten iso Milli on! Kissoista Cibe otti heti alusta...

Tiibetinspanieleiden erikoisnäyttely pidettiin lauantaina 5.3.2016 Hyvinkäällä koiraurheiluhallilla. Paikka oli sama kuin edeltävinä vuosinakin. Reitti olikin siis jo tuttu, koira vaan tällä kertaa eri kuin aiemmin. Hipsun ja Lotten kun oli tarkoitus molempien olla äippälomalla tuossa vaiheessa, olin ilmoittanut näyttelyyn kasvattimme Supin . Valitettavasti tyttö ehti tiputtaa karvansa juuri ennen näyttelyä. Neidillä ei ollut yhtään aluskarvaa ja se oli karvattomampi kuin yksikään pentukehän tepsuttelijoista. Päätin kuitenkin viedä tytön kehään vaikka suoraan sanoen hävetti. =D Nuorten luokassa käytiin tekemässä kehässä melko haparoiva esitys ja pokkaamassa muutama kaunis sana sekä keltainen nauha (H eli hyvä). Se oli oikeastaan juuri se mitä olin ajatellutkin sieltä mahdollisesti saatavan. Supin arvosteli ranskalainen tuomari Patrick Dewaele , joka oli mukava. Erityisesti pidin siitä, että  hänellä oli aikaa jutella ja perustella päätöstään siitä miksi koirani ei häntä miellyt...