24 vuorokautta: hoipertelua ja kiinteää ruokaa

Kovasti ovat pienet kasvaneet ja selvästi alkaa pentulaatikossa olla aina vain enemmän elämää. Eilen ilalla annoimme ensimmäisen kerran vauvoille maistiaisia kiinteästä ruoasta. Keitin niille laktoosittomasta kuohukermasta ja kananmunan keltuaisesta kokkelia. Hyvin tuntui maistuvan pikkuisille. Joskin syömisessä vielä on hieman opettelemista. Sormesta osaavat jo kuitenkin hienosti nuolla kokkelin suuhunsa.

Kävelyharjoitukset ovat jo kovassa käynnissä. Hoipertelevia askeleita otetaan tarmokkaasti. Välillä vähän pyllähdellään ja sitten taas hoiperteleva matka jatkuu. Toisinaan haetaan mukavampaa nukkumapaikkaa, toisinaan mennään siskoa haastamaan leikkiin. Joskus ihan muuten vaan on kiva hoiperrella ympäri pentulaatikkoa. Äipän perään pitäisi kanssa jo päästä, mutta kun mamma on viritellyt ikävän esteen pyyhkeestä pentulaatikon suulle korokkeeksi, niin eihän siitä pääse. Haukkumisharjoituksia on kanssa jo pidetty. Välillä kuuluu alakertaan asti kun oikein treenataan. Välillä harjoituksia pidetään myös öisin. Malttaisivat nyt vielä muutaman päivän olla turvallisessa pentulaatikossaan. Kohta olemme saaneet isomman aitauksen valmiiksi alakertaan. Siellä sitten on hyvä jatkaa harjoituksia.

Kevätesikko 24 vrk
Tytöistä alkaa selvästi myös erottaa erilaisia luonteenpiirteitä. Kevätesikko on selvästi porukan tarkkailija. Se jo ennen silmiensä aukeamista oli kova nuuskimaan kasvoja ja käsiä kun sen otti syliin. Kun silmät aukesivat, tämä tyttö heti oli uteliaana katselemassa että "tuoltakos se mamma näyttääkin". Aina kun pentulaatikon luokse menee on tämä tyttö ensimmäisenä katsoakillittelemässä ihanilla tummilla nappisilmillään laatikosta. On jo oppinut pitämään rapsutuksistakin ja oikein nojaa käteen kun häntä rapsuttaa. Ja häntä heiluu kun tunnistaa tutun äänen ja kun hälle juttelee.






Kevätaurinko 24 vrk
Kevätaurinko on kanssa melko sosiaalinen tapaus ja onkin usein kohta Kevätesikon kannoilla katsomassa kuka pentulaatikon reunalla juttelee heille. Tykkää rapsutuksista, mutta häntä ei vielä vispaa samalla tavalla kuin siskollaan Esikolla. Tämä tyttö oli ensimmäisenä kävelyharjoituksia pitämässä.

Aurinko on kerännyt värityksellään paljon ihailijoita. Ja onhan se kaunis tyttö meidänkin mielestä. Tosin minusta nämä ovat kaikki kolme todella kauniita.

Kevätneito 24 vrk
Kevätneito on porukan isoin ollut alusta asti ja luonteeltaan ehkä kaikkein rauhallisin. Nyt tosin sekin on selvästi vilkastunut, kun on saanut takajalat alleen. Välillä menee niin tavattomasti hermo jos ei pääse sinne minne haluaisi. Äippäkin on tisuineen monesti ihan väärällä puolen pentulaatikon reunoja.

 Erityisesti tämän tytön lempileikkiaikaa on aamuyö. Silloin se kirmaa hoipertelevilla jaloillaan ympäri pentulaatikkoa haastamassa siskoja leikkiin. Orastavaa leikkiä on siis jo havaittavissa. Hieman yritetään pureskella toisia ja retuuttaa pentulaatikon pehmusteita. Ja tietysti painia.

Kyllä näitä on niin ihana katsella. Ei tässä telkkaria tarvita kun on oma pentu-TV, jota katsella.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pentunäyttely kaikille roduille Tampereella 11.9.2016

Cibe Ciibert Cibelius, laulava komistus

Tuhinaa, vikinää ja ryömintää: pennut viikon ikäisiä