Suomen Salukikerhon match show Tampereella 27.7.2015

Mätsäritunnelmaa Kaupin Vinttikoiraradalla.

Tänään maanantaina 27.7.2015 me mätsäiltiin vaihteeksi Supin (Qoontip's Supermoon Rhea) kanssa Kaupin Vinttikoiraradalla Tampereella. Hieman tunnen omantunnonpistoksia sydämessäni Supin kouluttamisesta näyttelyihin, joten ajattelin viedä tytön match showhun. Tämä Suomen Salukikerhon järjestämä mätsäri tuli sopivaan saumaan, kun vielä olen tämän viikon lomallakin.

Menimme puoli tuntia ilmoittautumisen alettua ja paikka oli jo täynnä ihmisiä. Jonotuksessa taisi mennä lähemmäs puoli tuntia. Väkeä oli paljon, mikä tietysti on hyvä järjestävän tahon kannalta. Paikkana vinttikoirarata on hyvä erityisesti sijaintinsa ansiosta tällaiseen tapahtumaan. Nurmialue juoksuradan keskellä on ihanteellinen paikka tällaiselle, mutta tänään se oli monin paikoin ikävänkin märkä sateisen kesän jäljiltä. Koirien tassut kuraantuivat ja omatkin kengät olivat ihan märät. Onnistuin tietysti heti kättelyssä kävelemään jostain sopivasti nurmen alla olevasta vesilätäköstä. Mutta kesällä ei sellainen haittaa. Harvassa ovat kuitenkin näin mukavan rauhalliset paikat näin lähellä Tampereen keskustaa, jossa tällaisen tapahtuman voisi järjestää. Varmasti pääsi aika monet paikalle ihan kävellen, joskin autopaikoitusaluekin oli täynnä autoja. Onneksi järjestäjät opastivat autot sopiville paikoille. Muutoin oltaisiin päästy todennäköisesti todistamaan luovaa parkkeerausta.

Minä olen Supi, Qoontip's Supermoon Rhea.

Kehiä ja tuomareita oli kolme, luokkia viisi:

• Pennut (alle 1-v), tuomarina Pertti Rantala
• Pienet aikuiset (pöydällä esitettävät 1-8-v), tuomarina Kirsi Liius
• Isot aikuiset (1-8-v), tuomarina Tommi Mielonen
• Veteraanit (yli 8-v), tuomarina Tommi Mielonen
• Lapsi ja koira, tuomarina Pertti Rantala

Supi osallistui pentuihin, koska viettää 1-vuotis syntymäpäiviään vasta parin viikon päästä. Pentuja taisi olla yhteensä 43, kun isot ja pienet pennut kisasivat samassa luokassa. Ne olisi ollut ehkä järkevämpi erotella omiksi luokikseenkin, kuten monesti on mätsäreissä ollutkin. Tämä ratkaisu aiheutti selvästi hieman luovaa ongelmanratkaisua arvostelun lomassa. Mutta hyvinhän se lopulta meni. 

Kaverukset Frida ja Supi.

Kehässä Supi ei tänään oikein viitsinyt kulkea neljällä tassulla vaan matkaa taitettiin lähinnä loikkien ja takatassuilla pomppien. Vaikka vähän menoa harjoiteltiinkin ennen kehään menoa. Sininen nauha ja ilmainen tutustumiskäynti Dogroomiin tuli, mutta ei sijoittumista loppukehässä. Jotain tuollaista osasin odottaakin, kun ei me olla Supin kanssa ehditty treenailemaan yhtään koko kesän aikana. Ei kai se koira tiedä mitä pitää tehdä, jos sille ei ole sitä kerrottu. Onneksi tyttö tiputtaa parhaillaan karvaansa, joten meillä on aikaa harjoitella ennen seuraavaa näyttelyä. ;) Ollaan sitten kaikin puolin valmiita lokakuussa erkkarissa. 

Supi ja taustalla uudet leonberg-kamut.

Muutoinhan koirassa ei vaikuttaisi olevan mitään vikaa. Aika ajoin tänäänkin meni pieniä pätkiä nätisti nelistäen ja silloin (ainakin siitä narunpäästä katsottuna) näytti pää olevan hienosti pystyssä ja häntä selänpäällä kauniisti kaarella. Luonnekin on tällä pikkuneidillä niin herttainen eikä isojakaan koiria erityisemmin pelätty. Jättikokoiset leonberginkoiranpennut oli kuitenkin hieman jännittäviä, kun tipsuihin tottuneina koittivat kovasti innoissaan tehdä tuttavuutta. Ihania pehmoisia nallekarhuja. <3 Kaikkein ihanin kaveri oli kuitenkin kingcharlesinspanieli Frida (menihän nimi oikein?), joka oli suunnilleen samanikäinen kuin Supikin. Tytöt olisivat kovasti mielellään laittaneet nurmikolla leikiksi. Me ihmiset oltiin kurjia ja kiellettiin isommat painit ettei turkit mene mutaisiksi. Kiitos seurasta Frida ja Fridan omistaja.


Kiitos myös mätsärin järjestäjille! Ison porukan saitte hyvin näyttelytettyä eikä sadekaan uhkailuistaan huolimatta tullut pilaamaan tunnelmaa! 

Tuonne samaan paikkaan me varmaankin mennään Hipsun kanssa syyskuun alussa, kun siellä järjestetään ryhmänäyttely. Toivottavasti nurmi kuivuu siihen mennessä.