Koiran elämää

Mätsäritunnelmaa Kaupin Vinttikoiraradalla. Tänään maanantaina 27.7.2015 me mätsäiltiin vaihteeksi Supin (Qoontip's Supermoon Rhea) kanssa Kaupin Vinttikoiraradalla Tampereella . Hieman tunnen omantunnonpistoksia sydämessäni Supin kouluttamisesta näyttelyihin, joten ajattelin viedä tytön match showhun. Tämä Suomen Salukikerhon järjestämä mätsäri tuli sopivaan saumaan, kun vielä olen tämän viikon lomallakin. Menimme puoli tuntia ilmoittautumisen alettua ja paikka oli jo täynnä ihmisiä. Jonotuksessa taisi mennä lähemmäs puoli tuntia. Väkeä oli paljon, mikä tietysti on hyvä järjestävän tahon kannalta. Paikkana vinttikoirarata on hyvä erityisesti sijaintinsa ansiosta tällaiseen tapahtumaan. Nurmialue juoksuradan keskellä on ihanteellinen paikka tällaiselle, mutta tänään se oli monin paikoin ikävänkin märkä sateisen kesän jäljiltä. Koirien tassut kuraantuivat ja omatkin kengät olivat ihan märät. Onnistuin tietysti heti kättelyssä kävelemään jostain sopivasti nurmen alla olevast

Kaunis Leijona näyttelytuliaisessaan. Elettiin muistaakseni maaliskuun alkua vuonna 2012 . Olin juuri hiljattain asettunut aloilleni uuteen kotiini Lempäälässä ja istuskelin iltasella tietokoneella tekemässä töitäni niin kuin tapanani oli. Asunto tuntui hiljaiselta ja isolta. Piti pitää telkkaria päällä, jotta edes jostain tulisi mölyä. Sain illan työt tehtyä ja siirryin tutkailemaan tuttavien kuulumisia Facebookiin. Sattumalta silmääni osui kuva suloisesta kultasilmäisestä kissassa erään tuttavani seinällä. Hän etsi omalle kissalleen uutta kotia muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Vajaa 2-vuotias Leijona katsoi kuvasta minua suoraan sydämeen. En muista nukuinko yönyli vai laitoinko Saijalle heti viestiä, mutta kissa näytti niin minun kissaltani ja se olisi minulle juuri sopiva kaveri. Ehkä kissa olisi helpompi 4-vuotiaan lapsen kanssa, kun sitä ei tarvitse lenkittää. Ainoa kriteeri kissan ottamiselle oli, että se tulee toimeen lapsien kanssa. Saijalla itsellään on vuotta vanhempi

Hanin pääsiäisposeeraus. Hani 10 kk. Coonflakes Xtravaganza Nina Hagen eli Hani on meillä sijoituksessa ja kuuluu Kasmasiinin -kissalaan  ja Chatvallon -kissalaan vauvojensa osalta. Hani tuli meille hieman sattumalta, kun Sari Chatvallon-kissalasta halusi tuoda Suomeen kasvatukseen naaraan yhdessä Kasmasiinin-kissalan Tertun ja Harrin kanssa. Kissalle piti löytää sijoituskoti ja ajattelin kaverin olevan hyväksi Leijonalle. Maine coon eista en tiennyt  muuta kuin sen, että tiesin Sarilla sellaisia olevan ja että ne on isoja kissoja. Terttu minulle on sitten myöhemmin kertonut rodusta enemmänkin. Samoin Tertun avustuksella olen päässyt tutustumaan kissojen kasvattamiseen ja näyttelyttämiseen muutenkin perusteellisesti viimeisten vuosien aikana. Kiitos siitä, Terttu! Hain Hanin itse Saksasta Düsseldorfin lentokentältä toukokuussa 2012, jonne Hanin kasvattaja hänet Hollannista toi. Lennot oli suunniteltu siten, että matka olisi 16-viikkoiselle kissanpennulle mahdollisimman mu

Iltalenkillä. Sisu (11kk) poseeraa. Hieman tepposia teki kameran salama. Meillä oli tänä viikonloppuna ilo saada huolehtia yhdestä Supermooneistamme, Sisu sta ( Qoontip's Supermoon Titan ) muutaman päivän ajan. Samalla pääsimme näkemään millainen poika hänestä onkaan kasvanut. Ikää Sisulla on 11 kk ja odotimme näkevämme ehkä hieman jotain muuta kuin mitä näimme. Noin puolessa vuodessa poika on kasvanut huimasti ja oli selvästi paljon isompi kuin Hipsu-emonsa ja Lotte-tätinsä. Myös turkki oli komean musta ja pikkuleijonanharja hulmusi kiiltävänä tuulessa kun lenkkeiltiin. Oikea tuulitukka. Ja luonne! Ihanan rauhallinen ja leppoisa poika. Ei turhia hötkyile ja heti paikat tutkittuaan oli kuin kotonaan konsanaan. Leikin hurmaa äipän kanssa. Vierailu sujui hyvin. Hipsu ja Lotte ensimmäisenä iltana muistuttivat poikaa paikastaan (hormoonit pojalla jo kovasti hyrräävät), mutta toisena päivänä alkoivatkin jo leikit. Varsinkin Hipsu-äiti innostui leikkimään lapsensa kanssa

Mätsäritunnelmaa Hervannassa. Tällä kertaa kävimme extempore -mätsäilemässä Tampereen Hervannassa sunnuntaina 19.7.2015 . Olin koirien lenkkien jälkeen mukavasti istahtanut aamukahvikupposeni ja tablettini kanssa kotisohvalle ja tipsuystävät olivat asettautuneet mukavasti kylkeeni lepäilemään, kun Sarilta tuli viesti. Oli lähdössä Tampereen Koiraurheilijoiden järjestämään match showhun Teijan kanssa Tampereen Hervantaan. Vaikka vähän sateentuoksuinen ilma mietitytti, ei oikein ollut parempaakaan tekemistä. Pienen arvonnan jälkeen valitsin Hipsun mukaani, pikkuisen karvoja ojennukseen, tavarat reppuun ja menoksi. Siinä rytäkässä unohtui tuoli, mutta koiralle sentään muistin sateensuojaksi ottaa mukaani boksin. Tuoliksikin takakontista lopulta löytyi jakkara, joten ei hätää. Punaiset pienet aikuiset. Ensimmäisenä rivissä Nanna. Teija ja Stella-vauveli. Koiria oli (pienistä kuurosateista huolimatta) ihan mukavasti ja ne oli jaettu moneen ryhmään : Pienet aikuiset (yl

Vuoron odottelua varjon alla. Pienten aikuisten punaiset. Tänä kauniina heinäkuisena lauantaina (hyvä kelihän on kesällä enempi kiinni asenteesta) me käytiin taas match show-kärpäsen puraisemina mätsäilemässä - tällä kertaa Ideaparkilla Lempäälässä . Siellä näyttelyn järjestivät Ulkomuototuomarit ry . Eihän sinne voinut olla menemättä kun oli niin lähellä. Helmi pääsi ensimmäistä kertaa aikuisten sekaan kerryttämään taitojaan. Koiraksi hän valitsi tällä kertaa Lotten , koska Lotte liikkuu paremmin. Minä vein Hipsua . Helmin ja Lotten vuoro. Pieniä aikuisia koiria taisi olla n. 24 ja me oltiin Helmin kanssa viimeinen pari kehässä. Ja niinhän siinä kävi, että Helmi ja Lotte päihittivät meidät saamalla punaisen nauhan ja meille Hipsun kanssa tuli sininen . Sinisten kehä käytiin heti meidän vuoron jälkeen ja siinä Hipsu sijoittui sinisten kolmanneksi . Aika hienosti Hipsu sateesta huolimatta tsemppasi, vasta ihan viimeisellä kierroksella tuli täydellinen stoppi, kun

Lapsi ja koira -luokan sijoittuneet. Torstai-iltana 9.7.2015 me käytiin Helmin ja tipsujen kanssa mätsäilemässä Valkeakoskella. Näyttelyn järjesti Valkeakosken Kennelkerho ja se pidettiin keskellä kylää sijaitsevassa Itsenäisyydenpuistossa. Paikalla oli mukavasti väkeä ja erilaisia hännänheilutuksia oli mukava katsella. Paikalla oli myös valkokuvaamassa Miina Nuutinen ( http://mjphotos.kuvat.fi/ ), jonka muutamia kuvia on tässä kirjoituksessa hyödynnetty. Helmi ja Hipsu. Kuva: Miina Nuutinen Keli oli suomalaisittain hyvin kesäinen: välillä satoi vettä ja välillä paistoi aurinko, välillä oli kylmä ja välillä lämmin. Onneksi oli mukana sekä sadevaatetta, hellevaatetta että hieman pitkähihaistakin. Meidän porukasta tapahtumaan osallistui Lotten minun kanssani pienten aikuisten luokassa ja Hipsu Helmin kanssa Lapsi ja koira -luokassa. Helmi laittoi koiransa hienoon kuntoon ja harjoitteli ennen kehän alkua. Kaikki meni hyvin, kunnes alkoi sadekuuro, joka kasteli hienohelma

Sadun valkea susi odottaa ruokaansa. " Tummassa taianomaisessa metsässä usvan seasta astuu esiin haltija ratsastaen kauniilla valkealla sudella. Susi on viisas ja ystävällinen, koko metsänasukkien ystävä ." Jotenkin tällätavoin voisi alkaa elokuva, jossa meidän Alli voisi esittää tarinan valkeaa sutta. Alli on kaunis ja huomiotaherättävä koira, joka on niin ihmisten kuin muiden eläintenkin paras kaveri - ainakin omasta mielestään. Monissa niin eläimissä kuin ihmisissäkin Allin susimainen olemus ja kunnioitettava koko (n. 35 kg) sekä möreä murinamainen jutustelu ja iloinen pomputtelu aiheuttaa aluksi pelokkuutta. Alli ei kertakaikkiaan aina tajua, miksi kaikki pienet koirat ja ulkona liikkuvat kissat eivät tule sitä tervehtimään ja sen kanssa leikkimään. Luulen, että Allilla on kokokriisi: se ei kertakaikkiaan tajua olevansa ainakaan kovin paljoa isompi kuin Hipsu ja Lotte tai meidän kissat. Kaikki muut kun ovat suunnilleen saman kokoisia ja Alli meidän eläinlauma

Mätsäritunnelmaa Pirkkalassa 5.7.2015. BIS-kehä menossa. En ole käynyt Match Showssa kuin kerran aikaisemmin Hipsun kanssa reilu pari vuotta sitten. Se ensimmäinen kerta oli hyvin hämäävä. Yhtään en tiennyt mitä siellä pitää tehdä ja milloin. Pikkuhiljaa selvisi, että kehään mennään pareittain ja toinen saa sinisen ja toinen punaisen nauhan. Siihen tietämykseen sitten kokemukseni rajoittuikin. Hipsu sai sinisen nauhan ja hetken aikaa pyörittyäni paikalla totesin, että tää oli sitten varmaan meidän osalta tässä ja lähdettiin kotiin. Vasta myöhemmin selvisi hieman tarkemmin tämä mätsärin syvin olemus. Hipsu kehiensä jälkeen kauneusunilla. Nyt parin vuoden jälkeen ensimmäisestä mätsäristä ja hieman sivistyneempinä tämänkin asian tiimoilta me Hipsun kanssa osallistuttiin uudelleen mätsäriin 5.7.2015. Figu's Match Show Pirkkalassa järjestettiin Figu's Stable lla eli hevostallilla. Ilma oli lämmin mutta koirien kannalta mukavasti puolipilvinen. Mukava oli käydä pitkäs