Lauman hyvä valkea susi, Alli Aleksandra I, Halikon prinsessa

Sadun valkea susi odottaa ruokaansa.

"Tummassa taianomaisessa metsässä usvan seasta astuu esiin haltija ratsastaen kauniilla valkealla sudella. Susi on viisas ja ystävällinen, koko metsänasukkien ystävä." Jotenkin tällätavoin voisi alkaa elokuva, jossa meidän Alli voisi esittää tarinan valkeaa sutta. Alli on kaunis ja huomiotaherättävä koira, joka on niin ihmisten kuin muiden eläintenkin paras kaveri - ainakin omasta mielestään. Monissa niin eläimissä kuin ihmisissäkin Allin susimainen olemus ja kunnioitettava koko (n. 35 kg) sekä möreä murinamainen jutustelu ja iloinen pomputtelu aiheuttaa aluksi pelokkuutta. Alli ei kertakaikkiaan aina tajua, miksi kaikki pienet koirat ja ulkona liikkuvat kissat eivät tule sitä tervehtimään ja sen kanssa leikkimään. Luulen, että Allilla on kokokriisi: se ei kertakaikkiaan tajua olevansa ainakaan kovin paljoa isompi kuin Hipsu ja Lotte tai meidän kissat. Kaikki muut kun ovat suunnilleen saman kokoisia ja Alli meidän eläinlauman ainoa hieman kookkaampi yksilö.

Alli pentuna ison luun kimpussa.

Alli ja Hani, kaksi vauvaa, kesällä 2012.

Alli on Teron koira, vaikka yhdessä olemmekin sen hakeneet Pöytyältä kolmisen vuotta sitten. Alli oli nelipentuisen pentueen rauhallisin pentu. Allilla on kaksi veljeä ja yksi sisar. Alaskan malamuutti -emo oli selvästi huolehtivainen emo, joka edelleen imetti pentujaan luovutusikäisinäkin vielä. Hätä oli suuri emolla, kun Allia menimme katsomaan. Äidiltään Alli on  perinyt paitsi kokonsa niin myös ulkonäköönsä paljon piirteitä. Samojedi-isästä on vaikea löytää muita piirteitä kuin ehkä hieman perus-malamuuttia solakampi vartalo ja samojedin hymy, joka erityisesti lapsia tuntuu ilahduttavan.

Pikku-Alli Halikossa kesällä 2012.

Autossa paluumatkalla takapenkillämme istui valjaissaan ja turvavyössään n. 5-kiloinen narttupentu, joka ulvoi kuin pieni susi koko matkan Pöytyältä Halikkoon. Siinä sitten mietittiin nimeä tälle suloiselle valkealle karvapallolle ja ennen Halikkoa tyttö oli ristitty Alli Aleksandra Ensimmäiseksi, Halikon prinsessaksi. Lyhyemmin häntä kutsutaan Alliksi tai Allura-Palluraksi.

Alli on, kuten sanottu, hyvin ihmisrakas ja eläinrakas koira, jolle oma lauma on tärkeä. Varsinaista vahtiviettiä tällä isolla tytöllä ei ole, mutta laumastaan se tuntuu silti pitävän huolen. Helmiä ei lasketa mielellään silmistä ja jos tyttö leikkii pihalla, on koira joko ikkunassa tai jossain sopivassa paikassa kuulostelemassa leikkien sujumista. Myös kissoista ja koirista pidetään huolta.

Alli ja Jesse koirapuistossa Lempäälässä.

Isona ja kohtuullisen älykkäänä koirana Alli tarvitsee paljon aktiviteettia. Lenkkeilyllä tätä tyttöä ei saa väsyksiin eikä tipsuista aina ole riittävän villeihin leikkeihin kaveriksi - vaikka Lotte kyllä mielellään Allin kanssa leikkiikin. Joka ilta Alli ja Lotte pistää matot rullalle ennen nukkumaanmenoa. Alli on kuitenkin koira, joka tarvitsee tämän leikin ja lenkkien lisäksi myös paljon muunlaista aktiviteettia, mistä ihan parasta on vapaana juoksentelu muiden koirien kanssa. Pihassa Alli saa välillä juosta vapaana, mutta koska meillä ei vielä ole aitoja pihan ympärillä, ei se aina onnistu. Alli kun välillä haluaa lähteä kavereita katsomaan ja tipsumaiseen tyyliin menettää silloin korvansa täysin. Joskin nyt, kun tyttö on jo kolmevuotias, alkaa kuulokin toimia melko hyvin. Koirapuisto on kuitenkin turvallisempi paikka vähän vauhdikkaampiin leikkeihin koirakavereiden kanssa.

Allin lempivilvottelua kesähelteillä.

Myös agilityä on Allin kanssa alettu nyt harrastamaan kerran viikossa, jotta koiran päänuppi saisi vähän enempi haastetta. Alli onkin oppinut nopeasti erilaisten esteiden nimet ja tuntuu oppivan nopeasti myös mitä kullakin esteellä on tarkoitus tehdä. Alli seuraa hienosti myös käsimerkkejä kentällä. On jopa niin innostunut uudesta harrastuksestaan, että pitää oikein varoa pakkaamasta mukaan tulevaa reppua liian aikaisin tai millään muullakaan tavalla ilmaista koiralle tai kenellekään muullekaan, että tänään olisi Allin agilitypäivä. Sen kun menee tekemään, niin alkaa hirmuinen häsellys, kun Alli vinkuu ja pomppii ja ravaa ulko-ovelle ja takasin ja vinkuu vähän lisää ja haukkuu ja ulvahtelee ja hyörii ja pyörii ja tökkii eväsreppuaan. Autoon juoksee suoraa päätä ja seuraa silmä kovana että mamma varmasti ajaa oikeaan paikkaan. Kentänlaidalla odottelu on kanssa hirmuisen tylsää kun heti pitäisi kentälle päästä. Sitten kun oma vuoro lopulta tulee, tarvii ensin tervehtiä huolellisesti ohjaaja-Kairi ja koko kenttä pitää juosta haukahdellen ympäri muutamaan kertaan ennen kuin pystyy keskittymään ensimmäisen esteen verran. Kun huomion saa keskitettyä mamman kädessä olevaan nakinpalaan, niin homma on hallussa. Ainakin Allilla - mamma kun vielä oppisi kontrollimaan käsiensä liikkeitä ja pysyisi Allin perässä esteiden välillä niin hyvin menisi. Mutta hyvää harjoitusta tämä on meille molemmille erikseen ja yhdessä. :D

Alli irrottelee järvenjäällä.

Alli ja Allin talviverkoista tullut kala.

Ehkä parasta, mitä Alli tietää, on talvi ja verkkoretket jäälle ukin kanssa. Jäällä Alli tykkää juosta ja verkkojennostoa vahditaan tarkasti josko sieltä tulisi "Allin kala". Alli saa särjet ja lahnat, me ihmiset omittiin muut. Omat kalansa Alli nauttii tuoreeltaan. Mamma taas huolehtii ylimääräisestä madotuksesta talvikaudella. ;) Muutoinkin tuntuu, että Allille paras keli on kireä pakkanen. Silloin tämä tyttö jaksaa porhaltaa ulkona vaikka miten pitkiä lenkkejä. Kesähelteellä Alli nauttii ilmalämpöpumpun suomasta viileydestä ja uimisesta. Tosin ei Alli uskalla kokonaan veteen mennä, tassujen pitää ylettyä turvallisesti pohjaan.

Kuten aiemmin tuli jo mainittua, Alli on luonteeltaan hyvin helläsydäminen vaikkakin hieman hössöttävä välillä. Lapsia Alli rakastaa yli kaiken. Kaikki vastaantulevat lapset pitää tarkasti haistella ja katsoa vaikka etäisyyden päästä - koskaan ei voi tietää milloin tulee joku kiva pieni käsi, joka vähän rapsuttaisi korvantakaa. Märän pusun Alli kyllä mielellään antaisi jättisuurella kielellään kiitokseksi tai vähintäänkin täkkäsee isolla kylmällä ja märällä nenullaan kivaa kaveria rohkaisevasti. Alli on myös osoittautunut erittäin hyväksi lapsenvahdiksi sekä kissan- että koiranpennuille. Hanin pennut vuonna 2013 kiipeilivät Allin päällä tämän loikoillessa lattialla ja kirmasivat sen perässä. Hipsun pentuihin syksyllä 2014 Alli taas rakastui niin paljon, että Hipsun saatua tarpeekseen 6-viikkoisten pentujensa terävistä hampaista, Alli omi kaikki kuusi pentua ja alkoi erittää niille maitoa. Alli imetti Hipsun pentuja niiden luovutukseen saakka.