Koiran elämää

Hipsu ystäviensä Leijonan ja Hanin kanssa Blogin kirjoittamisen tässä vaiheessa on ehkä hyvä aika esitellä hieman paremmin meidän eläimiä. Julkaisen täällä tarinat kustakin lemmikistämme lähitulevaisuudessa. Aloitan kerronnan itseoikeutetusti kennelimme sydämestä, Hipsusta. Zin-Tip Heidi-Helga , meillä paremmin tunnettu nimellä Hipsu tai Hipsuli tai Hupsu-Hipsu tai Hipsu-Tipsu tai Hipsutti (ja mitä näitä kaikkia lempinimiä nyt onkaan), on todella suurisydäminen ja sekä rakastettava että rakastava tipsu. Hipsu todella nauttii elämästään eikä suostu ottamaan stressiä oikeastaan yhtään mistään. Rouva viihtyy hyvin sohvalla rapsutettavana ja mielellään könyää mamman vatsanpäälle tai jalkopäähän sohvalle telkkaria katsomaan. Hipsun ensimmäiset päivät... ...uudessa kodissa. Hipsu tuli meille tavallaan pitkän harkinnan tuloksena, mutta kuitenkin hieman yllättäen helmikuulla 2012. Vaikka kotona olikin tuolla hetkellä jo puolivuotias Alli -riiviö sekä kisulit Leijona ja Hani ,

Supi (10 kk) tarkkailee ympärillä olevaa vilinää kiinnostuneena. Mynämäen ryhmänäyttely näyteltiin mukavahkossa säässä kesäkuun alussa 7.6.2015 . Seurakseni sain sisareni Maaritin ja koirista mukana olivat Hipsu ja hänen tyttärensä Supi ( Qoontip's Supermoon Rhea ). Supille tämä näyttely oli ensimmäinen ja samalla se oli ensimmäinen näyttely ikinä omalle kasvatilleni. Voitte kuvitella, että ihan oli muutama perhonen vaan vatsassa ennen kehää. :D Mutta hyvin se sitten lopulta meni, vaikka Supi ei hirmuisesti pitänytkään näyttelyhihnastaan ja ihan pikkuisen meillä meinasi aluksi olla näkemyseroja siitä, että mitä kehässä kuuluu tehdä. Supi oli sitä mieltä, että siellä kuuluu joko juosta kilpaa kavereiden kanssa, esittää sirkustemppuja tai leikkiä. Minä taas olin sitä mieltä, että siellä kuuluu seistä nätisti paikoillaan ja sipsuttaa sievästi. Yhteisymmärrys saavutettiin hämmästyttävän hyvin eikä kenguruhyppyjä nähty oikeastaan ollenkaan enää varsinaisessa koitoksessa. Jopa