Koiran elämää

Kevätneito tarkistaa peilistä onko turkki hyvin. =) Pikkuisilla kävi sunnuntaina erityisiä vieraita. Ukki kävi isosisko-Supin kanssa moikkaamassa. Oli siinä Supi ihmeissään. Ei oikein osannut päättää mitä pienet ovat. Kovasti kiinnosti ja samalla vähän pelotti. Pikkuiset kyllä innoissaan taapersivat perässä hännät heiluen. Hipsukaan ei kovinkaan paljoa komentanut vanhempaa tytärtään tällä kertaa. Edellisillä kerroilla sai Supi kuulla kunniansa, mutta nyt ei enää välitetty. Sitä vastoin kun kylään tuli Sari-serkkuni Pilvi-tyttö (6 kk selttityttö), niin johan alkoi konsertti. =D Muutenkin vauhti on lisääntynyt hurjasti. Murinaa ja painimista jaksetaan selvästi jo paljon kauemmin kuin vielä viikko sitten. Ihanaa tuhinaa ja tehotyttöjen toimintaa. Sunnuntain kunniaksi otimme myös uudet kuvat vauvoista. Kovasti ovat kyllä kasvaneet ja kehittyneet. Mutta johan sitä tiistaina tuli ikääkin 6 viikkoa täyteen. Mainioita touhumiinoja nämä ovat. Seuraa ja sylittelyä ja leikittämist

Pennut täyttivät juuri 5 viikkoa. Vauhtia on tullut lisää ja ruoka maistuu jo kovasti. Pentuaitaus alkaa jäädä pieneksi ja pienet juoksentelevatkin joka päivä lattialla. Hauskasti ne aikansa touhuttuaan pyytävät takaisin lämpimään laatikkoonsa. Siellä kun on makuupaikan alla sähkölämmitteinen patja, jonka päällä on mukava köllötellä. Vanhan pirtin lattia kun on vielä tähän aikaan vuodesta hieman vilpoinen. Touhua riittää. Lelut tuntuvat olevan mieleisiä, samoin Milli-kissa. Hampaat ovat jo pääosin puhjenneet ja niitä pitää kokeilla jokapaikkaan. Varpaat on ihan mahtavat järsittävät jos tielle osuvat. Samoin puntinlahkeet ja tietysti Milli-kissa ja kaikki muut kiinni saatavat eläimet - siskot etunenässä. Onneksi myös lelut kelpaavat. Hienosti osataan käydä jo kakilla paperilla ja pissatkin melkein aina osuvat paperille pentulaatikossa. Lattialla kirmatessa ei paperia muisteta. On niin paljon muutakin jännää tutkittavaa. Tänään jo päästiin kiipeämään isojen petiin ja siellä vasta

Kovasti ovat pienet kasvaneet ja selvästi alkaa pentulaatikossa olla aina vain enemmän elämää. Eilen ilalla annoimme ensimmäisen kerran vauvoille maistiaisia kiinteästä ruoasta . Keitin niille laktoosittomasta kuohukermasta ja kananmunan keltuaisesta kokkelia. Hyvin tuntui maistuvan pikkuisille. Joskin syömisessä vielä on hieman opettelemista. Sormesta osaavat jo kuitenkin hienosti nuolla kokkelin suuhunsa. Kävelyharjoitukset ovat jo kovassa käynnissä. Hoipertelevia askeleita otetaan tarmokkaasti. Välillä vähän pyllähdellään ja sitten taas hoiperteleva matka jatkuu. Toisinaan haetaan mukavampaa nukkumapaikkaa, toisinaan mennään siskoa haastamaan leikkiin . Joskus ihan muuten vaan on kiva hoiperrella ympäri pentulaatikkoa. Äipän perään pitäisi kanssa jo päästä, mutta kun mamma on viritellyt ikävän esteen pyyhkeestä pentulaatikon suulle korokkeeksi, niin eihän siitä pääse. Haukkumisharjoituksia on kanssa jo pidetty. Välillä kuuluu alakertaan asti kun oikein treenataan. Välillä harjoi