URK:n 48. kansainvälinen kissanäyttely Siuntiossa 1.10.2016

Näyttelypaikan edustan ruokakojut.

Tällä kertaa oli Millin vuoro käydä kauneuskilpailuissa. Osallistuimme Siuntiossa Uudenmaan rotukissayhdistyksen järjestämään kansainväliseen kissanäyttelyyn lauantaina 1.10.2016. Lauantaiaamuna starttasimme Millin kanssa auton ennen aamukuutta ja suuntasimme Tertulle. Sieltä jatkoimme Tertun ja pikkuisen Ruusunnupun kyydillä Siuntioon.

Näyttelypaikka oli uudenoloinen liikuntahalli Folksam Areena kaupungin laitamilla ja sinne oli helppo löytää (ainakin navigaattorin opastuksella). Parkkipaikkojakin tuntui olevan riittävästi. Näytteilleasettajia kissoineen oli mukavasti saapunut paikalle, vaikka kyseessä ei mikään jättisuuri näyttely ollutkaan. Hyvin oli väkeä kuitenkin paikalle saatu ja arvioinnit sujuivat jouheasti. Hieman pitkään näyttely kesti, jotenkin tuntui että luppoaikaa oli normaalia enempi.

Näytteilleasettajien tilkkutäkki.

Pitkänmatkalaisille olisi ollut mukavaa päästä lähtemään kotiin jo vaikka kolmelta eikä vasta 16:30. Mutta kissanäyttelyissä on tällainen tapa vallalla ja sillä asenteella oltiin liikkeellä. =) Tuoli tuli tarpeeseen ja samalla saattoi pelata Pokemon GO:ta. Sattui pokestoppikin olemaan vieressä ja olipa joku laittanut siihen lurenkin. Sain monta uutta pokemonia kokoelmiini siinä paikallani istuessani. Tosin kävin kyllä kävelylläkin kun ilma oli niin kaunis.

Milli kilpaili jo CACIB-serteistä, joita tarvitaan International Champion-titteliin. Tuo titteli on toiseksi alimmainen taso leikkaamattomien kissojen sarjoissa ja siihen tarvitaan kolme CACIB-sertiä kahdesta eri maasta. Milli sai sertinsä ja hienot arvioinnit. Sille faktalle ei mahda mitään, että tyttö on vasta muutamaa päivää alle vuoden ikäinen ja tähän luokkaan ehkä vielä hieman liian pentumaisen näköinen. Tuomari Grazyna Laskowska-Malaga kaipasikin tytölle vielä paljon lisää massaa, vaikka kropan pituudesta, korvista, silmistä, turkista jne. kyllä tykkäsikin kovasti. Hän totesi, että kissassa ei ole muuta vikaa kuin tuo nuori ikä.

Koska nyt tuli jo tytön toinen CACIB-serti Suomesta, se tarkoittaa sitä että seuraava näyttelymatka

Milli ottaa rennosti näyttelyhäkissään arviointiensa jälkeen.

suuntautuu ulkomaille, todennäköisesti Tallinnaan. Tallinnan näyttelyt on kaksipäiväisiä kuten suomalaisetkin näyttelyt yleensä ovat. Hyvässä lykyssä Milli valmistuu ensimmäisenä päivänä International Championiksi, jolloin seuraavana päivänä noustaankin jo Grand International Champion-tittelistä kilpailemaan. Pelkään pahoin, että tämä luokka on tuolle nuorelle neidille vielä hieman liian korkea. Ehkä Tallinna saa vielä odottaa ensi vuoden puolelle. Kiirettähän meillä ei mihinkään ole.

FIFEn kissanäyttelyissä näyttelyluokat menevät seuraavasti (leikkaamattomat = champion, kastraatit = premier):

• Champion (CH) / Premier (PR) : 3 sertiä yhdestä maasta
• International Champion (IC) / Premier (IP): yhteensä 3 sertiä kahdesta eri maasta
• Grand International Champion (GIC) / Premier (GIC): yhteensä 6 sertiä kolmesta eri maasta tai 8 sertiä kahdesta eri maasta
• Supreme Champion (SC) / Premier (SP): yhteensä 9 sertiä kolmesta eri maasta tai 11 sertiä kahesta eri maasta

Näiden lisäksi on sitten vielä erilaisia muita titteleitä, kuten voittaja-titteleitä, joita en tähän nyt listaa. Lisää voi käydä katsomassa Suomen Kissaliiton sivuilta löytyvästä näyttelyohjeistuksesta.

Olen muutenkin niin onnellinen tuosta ihanasta tupsukorvastani ja sen käyttäytymisestä. Vaikka ikää on noin vähän ja luonne on hyvinkin leikkisä, ei sen kanssa näyttelyissä ole mitään vaikeuksia olla. Nytkin tuomarin pöydälle odotellessa neiti lepäili sylissäni tuolissa ja katseli kaikessa rauhassa ympärillään olevaa hulinaa: vieraita ihmisiä, kovaäänisten ääniä, muita kissoja...

Lohjalaisen käsityöläisen Eija Koposen käsinmaalattuja

ja kierrätettyjä laukkuja.

Paikalle oli saatu myös paljon myyjiä. Joukossa oli tuttuja näyttelyissä kojujaan pitäviä käsityöläisiä ja eläinkauppoja, mutta myös siuntiolaisia paikallisia yrityksiä. Eräällä pöydällä oli aivan ihania käytettyjä laukkuja, joihin oli käsin maalattu eläinhahmoja. Tekijä Eija Koponen oli itse myymässä töitään. Hän ostaa laukkunsa pääasiassa kirpputoreilta sillä ideana on, että kaikki hänen myymänsä laukut ovat kierrätettyjä. Nämä pöydällä olleet eivät kuitenkaan uutta hävenneet. Ihan pienistä yksityiskohdista huomasi, että laukut tosiaan ovat jo toisella kierroksella. Jäi polttelemaan tipsu- ja cooni-kuvioiset laukut sen verran, että kävin vielä erikseen noutamassa yhteystiedot. Kun sopiva laukku tulee vastaan, taidan laittaa sen postissa Lohjalle maalattavaksi...

Mukava päivä oli taas näyttelyssä! Kiitos järjestäjille mukavasta tapahtumasta ja tietysti Tertulle jälleen kerran neuvoista ja seurasta.