Supermoonit 1 vuotta 11.8.2015
Niin se aika rientää ja meidän kennelimme ensimmäinen pentue täytti ensimmäisen vuotensa elokuun 11. päivänä. Pyysin lapsukaisista heidän omistajiltaan kuvia ja kommentteja ja heidän luvallaan laitan tänne blogiinkin muutamia kuvia heistä.
Supermoon -pentue syntyi superkuun aikaan ja pennut onkin siksi nimetty kuiden mukaan. Hipsu käynnisteli synnytystään ja kävimme hänen kanssaan läpi yön ulkona ihailemassa suurta ja kirkasta kuuta. Seuraavana aamuna alkoivat Supermoonit syntyä. Ensimmäisenä syntyi Hamilton klo 5:10. Voi sitä tunnetta kun sai ensimmäistä kertaa pidellä kädessään omaa kasvattiaan. Se oli niin kaunis, niin ihana hetki. Varmasti muistan sen ikuisesti. Seuraavana aamun sarastukseen syntyi Sisu klo 6:00, sitten Jape klo 6:35 ja Enceladus klo 7:25. Tässä vaiheessa oli pentuja syntynyt jo yksi enemmän kuin mitä ultrassa oli näkynyt, joten Anja (Hipsun ja Lotten kasvattaja) lähti kotiin nukkumaan kun Hipsukin näytti rauhoittuvan pentujaan hoitamaan. Hieman harmittelimme, kun ei tyttöä tullut.
Tilanne näytti rauhoittuneen. Teron kanssa nautimme aamukahvia keittiössä ja ihmettelimme keittiön lattialla peitolla olevia pieniä maailman ihmeitä, jotka tarmokkaasti möngersivät emonsa nisille. Sitten yhtäkkiä alkoi Hipsu jälleen työntää ja Sulo näki päivänvalon klo 9:25. Viides kaunis tipsupoika. Tässä vaiheessa ajattelin, että siinä ne nyt oli ja menin suihkuun. Terolle huikkasin vitsillä mennessäni, että huutaa sitten jos vielä tulee lisää. Kun olin laittamassa vaatteita päälleni, Tero huusi, että taas tulee. Luulin ensin että vitsaili, mutta kun kiiruhdin paikalle, niin sieltähän se tyttö oli jo syntynyt. Hipsu oli pitänyt meitä jännityksessä loppuun saakka. ;) Pentueen prinsessa Supi näki päivänvalon klo 9:55.
Kaikkiaan tuntuvat Supermoonit olevan hyväntahtoista ja "ikäistää vanhempaa" sorttia. Kaikki omistajat sanoivat koiransa olevan tasapainoinen ja reipas. Vahtiviettiä tuntuu löytyvän, mutta niinhän kunnon tipsulla kuuluukin olla. Rodunomaista käytöstä. Pitää siitä jonkun ilmoittaa, jos vieraita tulee. Ongelmia on ollut lähinnä maitohampaiden kanssa, muutamilta on jouduttu kirurgisesti poistamaan jymähtäneitä kulmahampaita. Lisäksi ruoka (ilmeisesti vilja) on aiheuttanut muutamille pennuista vatsavaivoja, joista on selvitty ruokavalion muutoksilla.
Ja tässä he ovat, 1-vuotiaat Supermoonit! Puhukoon kuvat ja omistajien kertomukset puolestaan. Japesta emme valitettavasti ole saaneet kuvia.
"Hamilton on edelleen tosi tarkkaavainen ja kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Lempipuuhaa kotona on istuskella ikkunalaudalla ja vahtia josko siellä kulkisi muita koiria tai lenkkeilijöitä. Hamilton rakastaa muita koiria. Hän olis kovasti ihan kaikkien niiden kaveri, vaikka muut ei hänestä välittäisikään. Koirapuistossa ja tuttujen koirien kanssa hän on todella rauhallinen, eikä koskaan ole näyttänyt hampaita tai muutenkaan ärhennellyt vaikka toiset oliskin koittanut vähän provosoida. Muista ihmisistä Hamilton ei välitä juuri lainkaan, vain omat vanhemmat ovat kiinnostavia. On muiden ihmisten läsnäollessa melko "cool", ei suinkaan vihamielinen ketään kohtaan. Nauttii rapsutuksista, mutta ei osaa niitä vaatia. Hamilton haukkuu ovelle jos kotiin tulee vieraita, mutta muuten tosiaan on rauhallinen eikä räksytä tms. Mikään älyttömän fiksu koira Hamilton ei ole, vaikka ollaankin koitettu hänen ongelmanratkaisukykyään harjoittaa eri tavoin. Osaa kuitenkin käskyt "Tänne", "Istu", "Paikka" ja vapaaksi pääsee kun kuulee "Saa mennä". Ruokaan ei kosketa ennenkuin lupa ("saa ottaa") on. Lelu/keppi/lihapulla/ihan mikä vaan lähtee etsintään kun kysyy "missä se on?" "
"Sisu on sellainen kaikkeen rennosti suhtautuva poika, joka ei turhia hötkyile. Olisikohan ikäisekseen ehkä jopa hiukan laiska, koska välillä aamulenkille lähtiessä Sisu käy ovella katsomassa kutsuttaessa, mutta päättääkin poistua ja jatkaa loikoilua. Matkustelu ja kaikki hoitotoimenpiteet hoituu ongelmitta. Sisu rakastaa lapsia ja kaikkia ihmisiä. Tyttökoirista Sisu myös pääsääntöisesti pitää, mutta toisiin poikiin Sisu ei nykyään suhtaudu kovin suopeasti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Toisten urosten ohittaminen lenkillä onkin meillä tällä hetkellä ainut haasteellinen tilanne. Tottelevaisuus on välillä vähän hukassa, koska Sisu on vähän hajamielinen ja omissa maailmoissaan. Joskus Sisu saattaa lenkillä istahtaa ja katsella bussipysäkillä seisoskelevia ihmisiä vailla mitään kiirettä. Näissä tilanteissa Sisulta myös katoaa korvat! Koirakoulussa sensijaan Sisu oli ihan ryhmänsä primus. Ihana ja kaunis poika on Sisusta kasvanut."
"Ilpo on kaikkien ihmisten ja koirien kanssa toimeen tuleva hurmuri. Luonteeltaan lempeä ja ystävällinen,osaa myös olla omapäinen. Pitää silmällä aina mitä perhe tekee ja on mukana joka paikassa,jopa saunassa. Vieraat ottaa vastaan iloisella haukunnalla, että emäntäkin tietää heidän tulevan,muuten ei hauku oikein mitään. Rapsutukset ja pusut on ilpon mieleen, sekä ilta juoksut 3.v tytön kanssa kruunaa päivän. Viimeisenä sitten kömpii sänkyyn nukkumaan, joko kainaloon tai jalkojenpäälle,josta emäntä ei liiku koko yönä. Talutushihnassa mennään hianosti ja vapaanakin osaa olla eikä karkaa, vaikka vauhtia vapaana riittää. Ilpo on mukautuvainen joka paikassa,huomattiin nyt kesälomareissussa,ei ollut mitään ongelmaa. Ilpo on meijän perheen sydänkäpynen, kun sitä kattoo aamulla ekana niin ei voi muuta kuin hymyillä."
"Sulo on erittäin sosiaalinen ja lapsirakas koira. Hän on aina valmis lenkille ja onkin kärppänä paikalla kun mamma vaihtaa lenkkivaatteita päälle. Kaikki vastaan tulevat koirat pitäisi päästä nuuskuttamaan ja niiden kanssa leikkimään. Sulo ei hauku lenkillä ollenkaan. Haukut tulee ainostaan silloin kun kuulee meille olevan tulossa vieraita, tai kun ikkunasta kuulee toisen koiran haukuntaa.
Autossa Sulo on oppinut hienosti matkustamaan. Kesällä käytiin mökillä, jossa Sulo sai kirmata vapaana. Voi sitä vapauden riemua! Mammaa ei tosin voinut jättää hetkeksitään silmistään, vaan sitä piti seurata jopa ulkohuussiin. Sulo on meidän perheen kullannuppu ja meille kaikille niin kovin rakas.
Sulo osaa istu ja mennä maahan käskystä. Paikka-käskyä treenaillaan vielä. Hän ymmärtää puheestä ainakin :"Mennäänkö lenkille?" Ja "Onko nälkä?" Ruokahalu on edelleen ollut hyvä. Viljattomalla ruokavaliolla mennään. Painoksi on vakiintunut 8,8kg. Turkki on todella kiiltävä ja saanut ihmisiltä paljon ihastelua. Sulo on kaikinpuolin tasapainoinen ja fiksu koira!"
Näyttelykehissä meillä on vielä treenaamista, koska perustottelevaisuutta ei tälle neidille ole juurikaan opetettu. Kesällä kuitenkin debytoitiin kehissä ihan mukavalla menestyksellä. Ensi keväänä tai viimeistään kesällä jatketaan, kunhan tytön turbovaihde hieman sitä ennen heltiäisi. Ensi vuonna luultavasti on hyvin aikaa kiertää kehiä Supin kanssa koska Hipsu ja Lotte toivottavasti ovat silloin äitiyslomalla.
Supermoon -pentue syntyi superkuun aikaan ja pennut onkin siksi nimetty kuiden mukaan. Hipsu käynnisteli synnytystään ja kävimme hänen kanssaan läpi yön ulkona ihailemassa suurta ja kirkasta kuuta. Seuraavana aamuna alkoivat Supermoonit syntyä. Ensimmäisenä syntyi Hamilton klo 5:10. Voi sitä tunnetta kun sai ensimmäistä kertaa pidellä kädessään omaa kasvattiaan. Se oli niin kaunis, niin ihana hetki. Varmasti muistan sen ikuisesti. Seuraavana aamun sarastukseen syntyi Sisu klo 6:00, sitten Jape klo 6:35 ja Enceladus klo 7:25. Tässä vaiheessa oli pentuja syntynyt jo yksi enemmän kuin mitä ultrassa oli näkynyt, joten Anja (Hipsun ja Lotten kasvattaja) lähti kotiin nukkumaan kun Hipsukin näytti rauhoittuvan pentujaan hoitamaan. Hieman harmittelimme, kun ei tyttöä tullut.
Tilanne näytti rauhoittuneen. Teron kanssa nautimme aamukahvia keittiössä ja ihmettelimme keittiön lattialla peitolla olevia pieniä maailman ihmeitä, jotka tarmokkaasti möngersivät emonsa nisille. Sitten yhtäkkiä alkoi Hipsu jälleen työntää ja Sulo näki päivänvalon klo 9:25. Viides kaunis tipsupoika. Tässä vaiheessa ajattelin, että siinä ne nyt oli ja menin suihkuun. Terolle huikkasin vitsillä mennessäni, että huutaa sitten jos vielä tulee lisää. Kun olin laittamassa vaatteita päälleni, Tero huusi, että taas tulee. Luulin ensin että vitsaili, mutta kun kiiruhdin paikalle, niin sieltähän se tyttö oli jo syntynyt. Hipsu oli pitänyt meitä jännityksessä loppuun saakka. ;) Pentueen prinsessa Supi näki päivänvalon klo 9:55.
Kaikkiaan tuntuvat Supermoonit olevan hyväntahtoista ja "ikäistää vanhempaa" sorttia. Kaikki omistajat sanoivat koiransa olevan tasapainoinen ja reipas. Vahtiviettiä tuntuu löytyvän, mutta niinhän kunnon tipsulla kuuluukin olla. Rodunomaista käytöstä. Pitää siitä jonkun ilmoittaa, jos vieraita tulee. Ongelmia on ollut lähinnä maitohampaiden kanssa, muutamilta on jouduttu kirurgisesti poistamaan jymähtäneitä kulmahampaita. Lisäksi ruoka (ilmeisesti vilja) on aiheuttanut muutamille pennuista vatsavaivoja, joista on selvitty ruokavalion muutoksilla.
Ja tässä he ovat, 1-vuotiaat Supermoonit! Puhukoon kuvat ja omistajien kertomukset puolestaan. Japesta emme valitettavasti ole saaneet kuvia.
Hamilton (Qoontip's Supermoon Mimas)
Hamiltonin omistaja kertoo lemmikistään näin (tiivistetysti):"Hamilton on edelleen tosi tarkkaavainen ja kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Lempipuuhaa kotona on istuskella ikkunalaudalla ja vahtia josko siellä kulkisi muita koiria tai lenkkeilijöitä. Hamilton rakastaa muita koiria. Hän olis kovasti ihan kaikkien niiden kaveri, vaikka muut ei hänestä välittäisikään. Koirapuistossa ja tuttujen koirien kanssa hän on todella rauhallinen, eikä koskaan ole näyttänyt hampaita tai muutenkaan ärhennellyt vaikka toiset oliskin koittanut vähän provosoida. Muista ihmisistä Hamilton ei välitä juuri lainkaan, vain omat vanhemmat ovat kiinnostavia. On muiden ihmisten läsnäollessa melko "cool", ei suinkaan vihamielinen ketään kohtaan. Nauttii rapsutuksista, mutta ei osaa niitä vaatia. Hamilton haukkuu ovelle jos kotiin tulee vieraita, mutta muuten tosiaan on rauhallinen eikä räksytä tms. Mikään älyttömän fiksu koira Hamilton ei ole, vaikka ollaankin koitettu hänen ongelmanratkaisukykyään harjoittaa eri tavoin. Osaa kuitenkin käskyt "Tänne", "Istu", "Paikka" ja vapaaksi pääsee kun kuulee "Saa mennä". Ruokaan ei kosketa ennenkuin lupa ("saa ottaa") on. Lelu/keppi/lihapulla/ihan mikä vaan lähtee etsintään kun kysyy "missä se on?" "
Sisu (Qoontip's Supermoon Titan)
Sisun omistaja kertoo lemmikistään näin:"Sisu on sellainen kaikkeen rennosti suhtautuva poika, joka ei turhia hötkyile. Olisikohan ikäisekseen ehkä jopa hiukan laiska, koska välillä aamulenkille lähtiessä Sisu käy ovella katsomassa kutsuttaessa, mutta päättääkin poistua ja jatkaa loikoilua. Matkustelu ja kaikki hoitotoimenpiteet hoituu ongelmitta. Sisu rakastaa lapsia ja kaikkia ihmisiä. Tyttökoirista Sisu myös pääsääntöisesti pitää, mutta toisiin poikiin Sisu ei nykyään suhtaudu kovin suopeasti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Toisten urosten ohittaminen lenkillä onkin meillä tällä hetkellä ainut haasteellinen tilanne. Tottelevaisuus on välillä vähän hukassa, koska Sisu on vähän hajamielinen ja omissa maailmoissaan. Joskus Sisu saattaa lenkillä istahtaa ja katsella bussipysäkillä seisoskelevia ihmisiä vailla mitään kiirettä. Näissä tilanteissa Sisulta myös katoaa korvat! Koirakoulussa sensijaan Sisu oli ihan ryhmänsä primus. Ihana ja kaunis poika on Sisusta kasvanut."
Ilpo (Qoontip's Supermoon Enceladus)
Ilpon omistaja kuvailee lemmikkiään näin:"Ilpo on kaikkien ihmisten ja koirien kanssa toimeen tuleva hurmuri. Luonteeltaan lempeä ja ystävällinen,osaa myös olla omapäinen. Pitää silmällä aina mitä perhe tekee ja on mukana joka paikassa,jopa saunassa. Vieraat ottaa vastaan iloisella haukunnalla, että emäntäkin tietää heidän tulevan,muuten ei hauku oikein mitään. Rapsutukset ja pusut on ilpon mieleen, sekä ilta juoksut 3.v tytön kanssa kruunaa päivän. Viimeisenä sitten kömpii sänkyyn nukkumaan, joko kainaloon tai jalkojenpäälle,josta emäntä ei liiku koko yönä. Talutushihnassa mennään hianosti ja vapaanakin osaa olla eikä karkaa, vaikka vauhtia vapaana riittää. Ilpo on mukautuvainen joka paikassa,huomattiin nyt kesälomareissussa,ei ollut mitään ongelmaa. Ilpo on meijän perheen sydänkäpynen, kun sitä kattoo aamulla ekana niin ei voi muuta kuin hymyillä."
Sulo (Qoontip's Supermoon Hyperion)
Sulon omistaja kertoo lemmikistään seuraavaa:"Sulo on erittäin sosiaalinen ja lapsirakas koira. Hän on aina valmis lenkille ja onkin kärppänä paikalla kun mamma vaihtaa lenkkivaatteita päälle. Kaikki vastaan tulevat koirat pitäisi päästä nuuskuttamaan ja niiden kanssa leikkimään. Sulo ei hauku lenkillä ollenkaan. Haukut tulee ainostaan silloin kun kuulee meille olevan tulossa vieraita, tai kun ikkunasta kuulee toisen koiran haukuntaa.
Autossa Sulo on oppinut hienosti matkustamaan. Kesällä käytiin mökillä, jossa Sulo sai kirmata vapaana. Voi sitä vapauden riemua! Mammaa ei tosin voinut jättää hetkeksitään silmistään, vaan sitä piti seurata jopa ulkohuussiin. Sulo on meidän perheen kullannuppu ja meille kaikille niin kovin rakas.
Sulo osaa istu ja mennä maahan käskystä. Paikka-käskyä treenaillaan vielä. Hän ymmärtää puheestä ainakin :"Mennäänkö lenkille?" Ja "Onko nälkä?" Ruokahalu on edelleen ollut hyvä. Viljattomalla ruokavaliolla mennään. Painoksi on vakiintunut 8,8kg. Turkki on todella kiiltävä ja saanut ihmisiltä paljon ihastelua. Sulo on kaikinpuolin tasapainoinen ja fiksu koira!"
Supi (Qoontip's Supermoon Rhea)
Supi asustelee ukin luona Karkussa ja on vanhenevan miehen silmäterä. Tyttö on elämäniloinen ja äärettömän ronkeli ruoan suhteen. Vain herkut kelpaisivat. Luonteeltaan Supi on reipas, kiltti ja hyvin seurallinen. Tulee hyvin toimeen kaikkien koirien ja ihmistenkin kanssa aina vauvasta vaariin. Mikään ei tunnu pelottavan tätä neitiä vaan innokkaasti menee tutustumaan uusiin paikkoihin ja uusiin ihmisiin ja eläimiin. Supi pitää mielellään vahtia ikkunalla ja ilmoittaa aina jos joku on tulossa. Turhanpäiten tyttö ei kuitenkaan hauku. Ukin kanssa Supi tekee pitkiäkin metsälenkkejä ja välillä he käyvät kaupungilla katselemassa toisenlaisia maisemia. Meidän luonamme Supi on välillä hoidossa, kun ukilla on menoja. Silloin tyttö nauttii suuresti Hipsu-äitinsä ja Lotte-tätinsä kanssa leikkimisestä eikä siinä Allikaan osattomaksi jää.Näyttelykehissä meillä on vielä treenaamista, koska perustottelevaisuutta ei tälle neidille ole juurikaan opetettu. Kesällä kuitenkin debytoitiin kehissä ihan mukavalla menestyksellä. Ensi keväänä tai viimeistään kesällä jatketaan, kunhan tytön turbovaihde hieman sitä ennen heltiäisi. Ensi vuonna luultavasti on hyvin aikaa kiertää kehiä Supin kanssa koska Hipsu ja Lotte toivottavasti ovat silloin äitiyslomalla.
Kommentit
Lähetä kommentti