Kissanpentujen varhaisten kokemusten merkitys (David Applebya 17.10.2015 referoiden)
Kävin lauantaina 17.10.2015 kuuntelemassa hyviä luentoja Hämeenlinnan Aulangolla sekä kissojen että koirien varhaisten pentuviikkojen merkityksestä aikuisen eläimen toimintaan sekä geenitutkimuksen nykytilanteesta ja tulevaisuudesta. Kirjoittelen näistä koirapuolen asioista varmasti myöhemmin lisää tänne blogiini. Ruokinnan osuus meni itseltäni ohi, koska halusin kuunnella esitykset sekä koiranpentujen että kissanpentujen sosiaalistamisen merkityksistä. Mitä eroja niissä on, miten minun pentujen kanssa toimiessani pitäisi ottaa kummankin lajin kohdalla huomioon? Molemman sorttisia vauveleita kun toivottavasti saan jatkossakin kotonani hoivailla ja maailmalle laskea.Tilaisuus oli Royal Caninin järjestämä ja suunnattu kissojen ja koirien kasvattajille. Sekä koira- että kissaihmisille oli omat rinnakkaiset tilaisuutensa. Osallistuin kennelin nimissä tilaisuuteen, mutta tässä tarinassa referoin David Applebyn (AB klinikka) viimeistä esitystä kissapuolelta, joka käsitteli kissanpentujen varhaisten vaiheiden kokemusten merkitystä aikuisen kissan käyttäytymiseen. Esitys oli englanniksi ja kesti 2 h 15 min. Tämä teksti perustuu omiin muistiinpanoihini keskeisimmistä asioista siten, kun itse ne ymmärsin ja tulin ylös kirjoittaneeksi.
Applebyn ja monien tutkimusten mukaan onkin äärimmäisen tärkeää, että kissanpennun ensimmäisien viikkojen aikana - niiden viikkojen, jotka se viettää emonsa luona kasvattajalla - pentu tottuu kaikenlaisiin normaaleihin kodin ääniin sekä erilaisiin ihmisiin ja eläimiin, kuten koiriin yms. Appleby käytti esimerkkinä iäkästä yksinäistä rouvaa, joka kasvattaa kissoja ja jonka koti on hiljainen ja elämä hyvin seesteistä. Kissanpentujen on siellä hyvä ja turvallinen kehittyä, mutta kokemusmaailmaltaan ympäristö on niille helposti melko kokemusköyhä. Kun kissa muuttaa uuteen kotiinsa, jossa on kaksilapsinen perhe ja vanhemmat sekä mahdollisesti muitakin lemmikkejä, kissa menee puolustuskannalle. Kissalla ei ole mitään muistikuvaa aikaisemmin opitusta, johon tätä tilannetta voisi verrata ja soveltaa. Mikään ei muistuta aiemmin opittua. Kissalle tulee stressiä, se saattaa panikoida ja juosta karkuun. Pakeneminen on kissan normaali tapa selviytyä ei-toivotuista ja oudoista, vaarallisiksi koetuista tilanteista. Jos pakeneminen ei onnistu jostain syystä, kissa saattaa jähmettyä paikoilleen. |
| Kissan stressinsietokyvyn kolme tasoa. |
Kissan sosiaalistamisesta
Kissojen "huonoa sosiaalista käytöstä" siedetään yleensä paremmin kuin koiran vastaavaa käytöstä, koska kissat eivät tee yleensä yhtä paljon tuhoja ollessaan stressaantuneina kuin koirat. Stressaantunut kissa reagoi eritavoin kuin koira. Se kääntyy ikäänkuin sisäänpäin oman kuorensa sisään ja hyvin ujo ja saattaa arastella jossain sängynalla tai muualla piilossa. Luottavainen ja stressitön kissa ei pakene vaan kävelee kodissaan vapautuneesti vaikka kylään tulisi vieraitakin.Kissat ovat monessa suhteessa hyvin paljon lähempänä luonnossa eläviä sukulaisiaan kuin koirat sutta. Niillä on mm. voimakas saalistusvietti. Tähän liittyen on kissalle tarjottava runsaasti virikkeitä, jotka ruokkivat sen halua saalistaa ja tutkia ympäristöään. Tämä myöskin rentouttaa kissaa ja laskee sen stressitasoa. Siksi kissalle, jolla on ongelmia luottamuksen muodostuksessa omistajaansa tai muihin ihmisiin, olisi äärimmäisen tärkeää tarjota positiivisia kokemuksia sekä tilaisuus leikkiä ja "saalistaa". Yksi äärettömän hyvä konsti stimuloida kissan vaistoja on ulkoilu. Ihan katettu tarha tai valjaissa ulkoilu on monille kissoille mieluisaa ja stimuloi sen aisteja ja luonnollisia vaistoja. Lähes kaikki Davidin kohtaamista kissojen ongelmista johtuvat luottamuspulasta.
Oireita, joita kissa saa liian virikeköyhässä ympäristössä voi olla mm. seuraavat:
- alempien virtsateiden sairaudet
- ihosairaudet
- immunologiset sairaudet
- hyperestesia
- liiallinen, neuroottinen peseytyminen (over-grooming)
Kissanpentujen opettaminen "ihmisten tavoille"
Paras ikä kissanpennun sosiaalistamiseen on tutkimustulosten mukaan 2-7 viikkoa, eli aikana jolloin pentu on vielä kasvattajan luona. Appleby esitteli useita tutkimustuloksia vuosien varrelta, joissa tätä asiaa on tutkittu. En käy niitä tässä läpi, mutta jos jossain vaiheessa saan lähdeluettelon kokonaisuudessaan joko uudelleenluotua tai valmiina, lisään sen tämän jutun loppuun.Tosiasiassa n. 15 % kissoista on sellaisia perusluonteeltaan etteivät ne halua sosiaalisia kontakteja ollenkaan. Tätä epävarmaa käytöstä voidaan yrittää korjata tarjoamalla kissalle toistuvasti positiivisia kokemuksia ja mahdollisimman paljon ja usein. Monia kissoja voidaan kouluttaa toimimaan ihmisen haluamalla tavalla kuten koiriakin makupalojen avulla.
Kun pientä pentua opetetaan käsittelyyn, sitä tulee sylitellä paljon ja hypistellä joka paikasta, jotta se tottuu ihmisen käsittelyyn. Pennulle puhuminen on tärkeää. Tutkimusten mukaan olisi hyvä, jos kissaa käsittelisi säännöllisesti neljä eri henkilöä sen ollessa n. 5-10 viikkoinen. Tämä ehkäisisi sen vaaran, että kissa leimaantuisi pentuna vain yhteen ihmiseen, esimerkiksi kasvattajaansa, mikä vaikeuttaisi kissan tottumista omistajansa käsittelyyn uudessa kodissaan. Tämä saattaa omien kissojenikin kohdalla selittää Hanin käyttäytymistä. Minä olen ainoa ihminen varmasti koko maailmassa, joka saa tehdä Hanille tarpeelliset turkinhoidolliset yms. toimenpiteet ilman että se stressaantuu siitä mitenkään. Myös minun seurassani eläinlääkärissä yms kodin ulkopuolisissa paikoissa se selvästi luottaa minuun ja homma toimii niin kuin kuuluukin kun olen sen luona. Tilanne on aivan toinen, kun en ole itse läsnä. Kissa on todella stressaantunut ja pelokas ja käyttäytyy jopa aggressiivisesti. En tiedä miten Hania on käsitelty sen varhaisina elinviikkoina kasvattajan luona Hollannissa, koska en ole tullut kysyneeksi asiasta. Minulle hän tuli ollessaan 16-viikkoinen.
Käsittelyyn tottuminen jo hyvin varhaisessa vaiheessa myös laskee kissojen stressiä merkittävästi. On kuitenkin muistettava, että systemaattisesti kasvattajan luona aloitetun käsittelyprosessin tulee jatkua vielä uudessa kodissakin, jotta kissa tottuu siellä uusiin ihmisiin ja heidän käsittelyynsä. Nuoruusaika on myös toisilla kissoilla hedelmällistä aikaa sosiaalistumisprosessille, joten se kannattaa mahdollisuuksien mukaan hyödyntää uudessa kodissa.
Kissojen käytöshäiriöitä
Kissoilla voi Applebyn mukaan olla karkeasti jaotellen kahdenlaista käytöshäiriötä. Ne voivat olla liian vähän kiintyneitä tai ylikiintyneitä omistajaansa. Liian vähän kiintyminen voi olla joko geneettisesti perittyä (esim. ylpeys vs. ystävällisyys tai peritty alhainen tarve sosiaalisiin kontakteihin) tai ympäristöstä johtuvaa (esim. puuttellinen varhainen sosiaalistaminen tai traumaattinen kokemus).Liian vähän kiintyneet kissat
Monesti olen itsekin huomannut, että kissa, joka ei yleensä ota kontaktia vieraisiin, menee mielellään allergisen tai muuten sellaisen ihmisen luo, joka ei välttämättä itse haluaisi kissaa luokseen. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että tämä henkilö ei hössötä ja yritä saada kissaa tulemaan luokseen. Kissa kokee tämän passiivisen käytöksen mieluisaksi ja pääsee itse tekemään aloitteen sitten kun hänestä siltä tuntuu. Siksi arkaa kissaa kohtaan kannattaakin suhtautua mahdollisimman passiivisesti ja palkita kissaa joko herkulla tai leikillä kun se tulee itse luokse ja ottaa kontaktia ihmiseen. Tätä pitää harjoitella säännöllisesti ja johdonmukaisesti.Seuraavassa vaiheessa siirrytään passiiviseen leikkimiseen siten, että houkutellaan kissa sopivalla lelulla (esim. pitkän kepin päässä olevalla onki-lelulla) leikkimään passiivisesti ja hiljaa istuvan ihmisen ympärillä. Samalla kun kissa leikkii, se rentoutuu. Mikäli kissan käytöksen taustalla on vakava trauma, voidaan rentoutumiseen käyttää aluksi apuna lääkkeitä.
Ylikiintyneet kissat
Toinen ääripää on ihmiseen ylikiintyneet kissat. Tällainen käyttäytyminen on kissoilla melko harvinaista, mutta toisinaan sitä esiintyy. Oireita on mm.- runsaat "verbaalit" vastalauseet omistajan palattua kotiin
- omistajan seuraaminen kaikkialle huomiota hakien
- kissa ei enää ole itsenäinen käytökseltään vaan odottaa omistajalta aina ohjeita
Tällaista kissaa voi yrittää saada kiinnittämään huomiota ihmisestä pois esim. tarjoamalla sille ruoansaalistusviettiä stimuloivia leikkejä. Voi esimerkiksi laittaa kuivaruokaa läpinäkyvään pulloon, johon on tehty reikiä ja kissan pitää kieritellä puolloa saadakseen ruokaa. Laserpisteellä leikkiminen on myös hauskaa. On kuitenkin leikkiessä muistettava, että kissat sietävät hyvin huonosti pettymyksiä ja epäonnistumisia saalistaessaan, joten saalis pitää saada kiinni, jotta mielenkiinto pysyy yllä.
Saalistusvietin lisäksi kissaa voi stimuloida tarjoamalla sille mahdollisuuden ulkoiluun esim. tarhassa tai valjaissa sekä tarjoamalla sille lämpimiä ja riittävän korkealla olevia makuupaikkoja, joissa rauhoittua.
Tunnistan tästä kissoistani Ciben. Cibe vaikuttaa hyvältä esimerkiltä kissasta, joka on ylikiintynyt minuun. Saan kuulla kunniani kun olen yön poissa tai liian pitkään töissä. Lisäksi mikäli poika ei saa huomiota, tarkoittaa se pissalammikkoa kengässä tai matolla. Sillä saa huomion. Aivan loogista käytöstä - nyt kun sen tajuaa. Tilanne on Ciben kanssakin nyt hieman rauhoittunut, kun tytöt leikkivät sen kanssa enemmän eikä koiratkaan enää pelota sitä kuten aivan alussa sen muuttaessa laumaamme.
Kissojen merkkailu
Merkkaaminen on kissoille tärkeä piirre, jota se toteuttaa lajinomaisesti. Tapoja on monenlaisia eivätkä ne kaikki miellytä omistajaa. Tapoja merkkaamiseen on useita ja niitä käytetään eri tarkoituksiin:- pissalla merkkaaminen
- kakalla merkkaaminen
- puskeminen ja poskilla hankaaminen
- raapiminen
Puskemalla kissa erittää poskissaan/suupielissään olevista rauhahista tuoksua, jolla se merkkaa tärkeitä asioita ja ihmisiä yms. Tämä on merkkaustavoista ehkä kaikkein miellyttävin omistajan näkökulmasta.
Raapiminen on toisaalta kynsien terottamista mutta myös merkkaamista. Raapimisesta jää sekä näkyvä jälki että tuoksujälki, sillä kissan tassuissa olevista rauhasista erittyy sen raapiessa tuoksua. Kissa mielellään merkkaa raapimalla esimerkiksi huonekaluja, jotka sijaitsevat niiden kulkuväylällä tärkeiden ovien vieressä tms. Tämä selittää oheisen kuvan sohvan kulman ulkonäön. Vihdoin monen vuoden jälkeen sain loogisen selityksen sille, miksi Leijona aikoinaan edellisessä asunnossani raapi uuden sohvani yhden kulman tämän näköiseksi. Leijonalla oli kyllä raapimispuukin, jota tykkäsi myös raapia, mutta tämä sohvankulma sai kyytiä siitä huolimatta. Nyt kun kuuntelin Applebyn esitystä ymmärsin, että tämä sohvankulma oli aivan terassin oven vieressä. Tämä ovi taas oli ovi Leijonan paratiisiin takapihalle. Se oli siis strategisesti äärimmäisen tärkeä ovi Leijonalle ja siitä piti tietysti ilmoittaa Hanille. Hölmö minä, miten en sitä ole aiemmin tajunnut! Nykyisessä asunnossa sohvankulma on saanut olla aivan rauhassa ja raapiminen on siirtynyt selkänojalle, erityisesti selkänojan ikkunanpuoleiselle syrjälle. Jälleen loogisesti ajatellen, nyt Leijona kulkee tarhaan, uuteen paratiisiinsa, ikkunan kautta.
 |
| Leijonan merkit. |
Syitä merkkailuun
Syitä siihen, miksi kissa alkaa tehokkaammin merkkailemaan reviiriään voi olla mm. uudet asiat sen elämässä tai muutokset elinympäristössä. Uusia asioita voi olla esimerkiksi vauvan syntymä, uudet huonekalut tai uudet lemmikit, kuten toinen kissa tai koiranpentu. Kissan täytyy tehostaa oman reviirinsä ja kulkureittiensä merkintöjä, jotta uusi tulokas ymmärtää etsiä omansa jostain muualta.Leijona on meidän kissoista kova reagoimaan muutoksiin nimenomaan virtsaamalla. Minulle tullessaan se ei juurikaan merkkaillut, mutta heti kun miesystäväni tuli yökylään, oli sänky merkattu. Samaa Leijona tekee edelleen, mikäli tyttäreni sängyssä yöpyy joku muu kuin tyttäreni. Leijona käy merkkaamassa sängyn pissallaan ellen vaihda lakanoita riittävän nopeasti.
Muutokset ympäristössä voivat myös johtaa merkkailuun. Huonekalujen uudelleenjärjestely, remontti uusine hajuineen tai työmaan hälinä asunnon ulkopuolelta voivat vaikuttaa siihen, että kissalle tulee tarve merkkailla muutokset. Leijona on meillä jälleen tässäkin esimerkkinä, sillä Leijona ei voi sietää esim. lattialla siellä täällä lojuvia tavaroita. Ne pitää heti käydä merkkaamassa ellei niitä korjaa ajoissa pois.
Kissat voivat merkkailla myös silloin, kun eivät saa riittävästi huomiota tai ovat muuten tylsistyneitä. Elämme jälleen riskiaikaa, kun kissojen pääsy ulkotarhaan on rajoitettu talven ajaksi. Viime talvena tästä tuli vielä jonkin verran ongelmia lähinnä Leijonan taholta, mutta tämä vuosi vaikuttaa jo lupaavammalta. Leijona tuntuu tyytyvän siihen, että pääsee tarhaan päivittäin sitä pyytäessään.
Turhautuneille ja merkkaileville kissoille tulisikin tarjota riittävästi mentaalisia stimulaatioita, aivoille töitä. Ulkoilu ja ulkoelämän ihmeiden (lintujen, pieneläinen, ihmisten, liikenteen jne) seuraaminen on tähän todella hyvä konsti. Lisäksi ruokaa voi annostella pienempiin astioihin ja tarjoilla eri puolilla asuntoa, jolloin kissan pitää hieman tehdä töitä ruokansa eteen.
Varhaisella sosiaalistamisella on tässäkin asiassa tärkeä merkitys, sillä mikäli kissan sosiaalisiin taitoihin ja käytöstapoihin on kiinnitetty systemaattisesti ja prosessimaisesti huomiota sen varhaisina elinviikkoina kasvattajan luona sekä sen nuoruusaikana uudessa kodissa, tulee kissasta paljon luottavaisempi ja itsevarmempi eikä sen tarvitse turvautua myöhemminkään elämässään merkkailuihin yhtään niin paljon.
Lopuksi
Päivä ja siellä pidetyt esitykset olivat loistavia! En päässyt kuuntelemaan koiranpennun ravitsemukseen liittyvää luentoa, koska loikkasin koirankasvattajien sessiosta kuuntelemaan David Applebyn näkemyksiä kissanpentujen sosiaalistamisesta ja sen merkityksestä kissankasvattajien sessioon. Olisin voinut kuunnella pidempäänkin ja tuntui, että paljon jäi vielä kuulematta. Tähän kirjoitukseen tuli siitäkin koostettua vain keskeisimmät makupalat.Kiitos Royal Caninille mukavasta seminaarista! Tarjoilut ja puitteet olivat myös kohdallaan! (p.s. Tämä ei ollut kyseisen ruokamerkin tai muiden esillä olleiden tahojen maksama mainos, vaan ihan vilpitön henkilökohtainen mielipide.)
Kommentit
Lähetä kommentti