Seesteistä elämää vai kuohuntaa pinnan alla

Hipsu poseeraa tyttäriensä kanssa. Vasemmalta: Hipsu, Supi (takana), Hely ja Lily.

Elämä pienessä pirtissämme on edennyt suhteellisen rauhallisesti Räppäreiden siirryttyä omiin koteihinsa sydämiä valloittamaan. Kaikille kuuluu ilmeisen hyvää ja ovat sopeutuneet omiin koteihinsa. Tarpeet tehdään (ainakin pääsääntöisesti) nätisti ulos ja muutenkin ollaan pysytty terveinä ja reippaina. Meeriä olen itse enempi nähnyt kun siskollani asuu ja hän on kyllä melkoinen tapaus.

On ihanaa saada välillä kuulla kasvattiensa elämästä vaikka emme mitenkään voi tai edes halua velvoittaa pentujen omistajia kertoilemaan pennun kuulumisista. Mutta eläviä olentoja kun ovat ja itse olen jokaisen syntymässä ollut mukana ja pikkuvauvavaiheet kokenut, niin ovathan ne tärkeitä.  Joskus käy jopa niin onnellisesti, että joku kasvatti tuo perheensä meille kyläänkin. Meidän ovemme ovat aina avoinna kasvateillemme ja on oikeasti ihana päästä näkemään miten lapsukaisilla menee ja millaisia niistä on tullut. Viimeksi kylässä kävi Helyn sisko Lily (Qoontip's Kevätesikko). Hetken mietittyään, alkoi synnyinkodista löytyä selvästi tuttujakin asioita ja kohta meno oli jo vauhdikasta. Todella kaunis ja reipas nuorineiti on Lilysta kasvanut. Hyvässä hoitoa ja rakkautta on selvästi saanut. Kun vielä ukin Supikin sattui olemaan meillä kyläilemässä samaan aikaan, niin saatiin napattua kuvakin Hipsusta kaikkien tyttäriensä kanssa.

Muuten aika Räppäreiden jälkeen on ollut niin rauhallista kun tällä porukalla vaan voi olla. Kissat ovat hieman aiheuttaneet päänvaivaa ja surua, kun Hanilta löytyi syöpynyt hammas ja Cibe sai ikävän silmätulehduksen. Hanin hammasvaivat paranivat leikkauksessa ja hammashuollossa Oiva Eläinklinikalla. Kaikkiaan poistettavia hampaita löytyi tarkemmissa tutkimuksissa kolme: kaksi syöpynyttä ja yksi katkennut. Hammaskiveäkin oli runsaasti ja se poistettiin. Nyt on kaunis valkoinen hymy tytöllä. Kiitos ihanasta palvelusta suuspesialistille eläinlääkäri Unna Määttäselle sekä koko klinikan väelle! Aivan mahtavaa palvelua. <3

Ciben silmä olikin monta kertaa kinkkisempi juttu. Joulukuun puolivälissä kävimme omalla¨eläinlääkärillämme Lempäälän Pieneläinklinikalla, kun Cibe siristeli silmäänsä. Antibiootit kun eivät auttaneet ja silmä vaan paheni, käännyimme silmätautien erikoislääkärin Kirsi Kemppaisen puoleen Tampereelle  Evidensia Nekalaan. Siellä kävimme moneen otteeseen. Herpes-viruksen aiheuttamaksi vaiva todettiin ja lähdettiin lääkitsemään sen mukaisesti. Famvir-viruslääkettä kului melkein 3x30 tablettia ja antibiooteista käytiin tippoina ja suun kautta otettavina varmasti koko kirjo läpi mitä kissoille voidaan antaa. Pahimmissa kohdassa annettavia annoksia oli 30 päivässä. Kontrollikäynti oli noin kerran viikossa. Kuvassa oikealla silmä pahimmassa vaiheessa ollessaan.

Kyllä siinä itkua väännettiin moneen otteeseen että lääkkeet sain laitettua, mutta loppujen lopuksi homma kannatti. Lopulta, 4 kuukauden jälkeen, virus talttui ja sen aiheuttama tulehdus saatiin pois. Nyt Cibe on taas reipas oma itsensä eikä lääkkeitä tarvita. Vasemmassa kuvassa silmä sen jälkeen kun lääkkeet vihdoin alkoivat tehota. Vieläkin vasen silmä on vähän harmaampi mutta kirkastuu pikku hiljaa eikä luomet enää punota. Kunhan kerkiän, kirjoittelen hieman enemmän tarinaa omaan juttuunsa kissojen herpeksestä. KIITOS Kirsi Kemppainen ja ihana hoitajaharjoittelija Sonja Kramer, jotka hoiditte Cibeä!

Positiivisiakin asioita on meidän eläinlaumassamme sattunut. Ukin luona asuva kasvattimme Supi kävi helmikuulla myös tapaamassa Kirsi Kemppaista ja Kirsi teki sille viralliset silmä- ja polvitarkastukset. Priimat oli polvet ja silmät. PRA3:n suhteen kaikki Supermoonit ovatkin puhtaita koska vanhemmat on molemmat testattu ja puhtaiksi todettu. Juoksuja jännityksellä odotettiin ja kun ne lopulta alkoivat, kävi Supi miehelässä. Isäehdokkaaksi valitsimme mukavan luonteen ja sukutaulun omaavan hieman harvemmin käytetyn uroksen Revonhännän Op-Timin, jota Suloksi kutsutaan. Sulo on jo 4-vuotias eikä sillä ole entuudestaan jälkeläisiä. Nätti, sirohko ja sopusuhtainen 4-vuotias uros. Nyt jännitetään miten astutus onnistui. Mikäli kaikki menee hyvin, pentujen pitäisi syntyä touko-kesäkuun vaihteessa! En millään malta odottaa että taas saan pieniä pötkylöitä pidellä sylissäni ja seurata niiden huimaa kehitystä sokeista ja kuuroista pötkylöistä suloiksi luovutusikäisiksi hurmureiksi. <3 Peukut ja ukkovarpaat ristissä ja pystyssä nyt toivotaan ja odotellaan, että kaikki menisi hyvin.

Vasemmalla Sulo (Revonhännän Op-Timi) ja oikealla Supi (Qoontip's Supermoon Rhea).