Elämä jatkuu

Lotte nauttii kesästä

Kesä on jo pitkällä ja pennutkin ovat lähteneet kukin tahoilleen. Kaikki ei mennyt tämän pentueen kanssa ihan yhtä hienosti kuin elokuvissa. Vain kaksi pentua selvisi luovutusikään asti neljästä rakkaasta. Poikahan nukkui pois jo alle kaksiviikkoisena, mutta hieman yllättäen jouduimme luopumaan myös Kevätneidosta 9-viikkoisena sillä ilmenneen synnynnäisen lonkkavian vuoksi. Aikaisemmassa postauksessa kerroin, että jalka oli kipeä ja lääkärin kanssa epäilimme, että pentu oli sen satuttanut leikkiessään. Röntgenkuvissa selvisi kuitenkin ettei pennun lonkat olleet tulossa sinnepäinkään kuin minne pitäisi. Pentu kuvattiin ja sitä tutkittiin perusteellisesti, eikä ortopedi antanut käytännössä muuta vaihtoehtoa kuin lopetuksen. Olisin jättänyt sen itselleni kotiin, mutta jatkuva kipulääkitys olisi ollut kaverina koko koiran elämän. Eikä se olisi ollut koiran arvoista elämää. Aivan kauhea paikka oli tehdä tuo päätös. Pentu oli luonteeltaan niin ihana ja sosiaalinen. Oikea sylivauva. Vieläkin nousee tippa silmäkulmaan, kun sitä muistelee. Mutta ilmeisesti nämä ovat tämän harrastuksen varjopuolia ja näihin on vain totuttava, vaikka sydän verta itkisikin.

Hely

Kipua lievittää kuitenkin kotiin jäänyt Kevätaurinko, Hely, joka kyllä on nimensä veroinen valopilkku. Tomera nuorineiti on Helystä kasvanut. Vauhtia on ja ruoka maistuu. Itseasiassa tämä tyttö olisi syömässä jatkuvasti. Rohkea neiti tuntuu olevan ja häntä heiluen menee lenkilläkin mielellään katsomaan kaikkia vastaantulevia koirakavereita. Toki tulija pitää yleensä haukkuakin.

Kaikenlaisia tapojakin olemme koittaneet tytön kanssa harjoitella kesän aikana, kuten ulos tarpeiden tekemistä (sujuu jo aika kivasti), luoksetuloa, narussa sipsuttamista ja pöydällä seisomista. Hyvin on neiti oppinut myös missä on Helyn ruokakuppi ja missä muiden koirien. Vaikka epäilys on kyllä suuri, että muiden kipoissa olisi kuitenkin parempaa ruokaa... Kyllä meillä vielä työnsarkaa on edessäkin.

Hely ekoissa näyttelyharkoissa.

Kuva: Sari Virtanen

Koko kesänä emme ole koiranäyttelyissä käyneet, sillä kukaan koirista ei oikein ole ollut kehäkunnossa. Sellaisia bikiniasuisia tyttöjä kun ovat olleet koko kesän. Supia olisi ehkä voinut harkita, mutta sekin on sitten jäänyt. Hipsun ja Lotten vielä kasvatellessa turkkejaan, olen ilmoittanut Helyn kahteen näyttelyyn nyt syksyllä. Hely aloittaa näyttelyuransa Tampereen Pentunäyttelystä 11.9.2016 ja siitä sitten jatketaan Tiibetinspanielien pääerikoisnäyttelyyn Kankaanpäähän 17.9.2016, jossa Hely on vielä pikkupennuissa (5-7 kk). Kyllä on jännä nähdä mitä tytöstä sanotaan. Monet ovat tyttöä kehuneet ja itsellänikin on siitä hyvä fiilis.


Kissanäyttelyissä kuitenkin on hieman enempi ollut osanottoa meidän karvajengissä, kun Milli (Kasmasiinin Desirée) on käynyt valloittamassa areenoita pentuluokissa FIFEn näyttelyissä. Nyt Milli siirtyykin avoimeen luokkaan jahtaamaan sertejä. Ensimmäinen avoimen luokan näyttely on elokuun lopulla, jolloin Milli osallistuu molempina päivinä Ruuhkasuomen rotukissayhdistyksen (RUROK) näyttelyihin. Lisäksi Milli on ilmoitettu PIROKin (Pirkanmaan rotukissayhdistys) ja URKin (Uudenmaan rotukissayhdistys) näyttelyihin myöhemmälle syksylle.

Millin ja Tertun kanssa ISROK:ssa Leppävirralla 19.6.2016

Elsa, meidän rakkaus

Vuoden aikana meidän laumasta ovat siirtyneet vihreämmille niityille molemmat kanit (Justiina ja Pörrö), jotka kuolivat peräjälkeen talvella. Vuosi sitten luoksemme muutti maine coon naaras Elsa, joka menehtyi tulehdukseen kolme viikkoa meillä oltuaan. Elsa oli vasta muutaman kuukauden ikäinen pentu. Sillä todettiin Helsingin yliopistolla tehdyssä perusteellisessa avauksessa olleen todella paha tulehdus sisäelimissä, viruksen aiheuttama. Kyseessä
ei ollut FIP tai mikään muukaan kissoilla tunnettu virus, vaan jokin muu, mikä jäi epäselväksi. Ulospäin kissa vaikutti ihan normaalilta. Ja nyt sitten vielä nämä kaksi pientä koiravauvaa keväällä, niiden poismeno oli kun tikari sydämeen. Minusta tuntuu, että aivan liian kohtuuttoman monta rakasta olen joutunut saattelemaan viimeiselle matkalle - ja aivan liian varhain.

Mutta kaikista vastoinkäymisistä huolimatta elämä siis jatkuu edelleen. Nyt tuntuisi muutama kuukausi menneen ilman vastoinkäymisiä. Kaikki eläimet (ja ihmiset) ovat olleet terveitä. Edes punkit eivät ole vaivanneet. Toivottavasti myötätuuli jatkuu vielä pitkän aikaa. Uutta pentuetta ollaan suunniteltu, mutta mitään päätöksiä suuntaan tai toiseen ei ole tehty. Seuraavana tytöistä vuorossa ovat kuitenkin Lotte ja Supi. Sussut ovat vielä mietinnässä. Elämä jatkuu.