Cibe Ciibert Cibelius, laulava komistus

   
Cibe Espoossa 2014.

Cibe tarkistamassa mamman matkalaukkua.
Rotcat Chibbo, paremmin meillä tunnettu nimellä Cibe, Ciibert, Cibedeemus, Cibelius, Cibsukka, Cibuli... onhan näitä lempinimiä useitakin tälle seuralliselle lähes 10-kiloiselle pikkupojalle. Cibe on Hanin ensimmäisten pentujen isä, joka monien sattumien jälkeen päätyi meille viettämään eläkepäiviään kastraattina syksyllä 2013. Minä vallan ihastuin poikaan silloin kun oli meillä astutuspuuhissa. Niin kiltti ja puhelias poika. Myöhemmin Cibe onkin osoittautunut hyväksi "laulajaksi". Soinnukkaalla tenorillaan se esittää asiansa niin ihmisille, muille elukoille kuin vesikipolleenkin. Kyllä, vesikipolle. Sille pitää ehdottomasti laulaa lurauttaa värssy ennen kuin siitä voi juoda. Mielelläni annoin sille kodin - vaikka pitkään asiaa harkitsinkin. En ole katunut.

Kissanäyttelyiden saloja selvittämään Ciben otin meille asumaan ja jonkin verran olemme näyttelyitä kierrelleetkin. Tällä hetkellä poika on yhtä ulkomaan sertiä vaille valmis International Premier (IP). Tällä hetkellä kun tätä kirjoittelen, on poika jälleen vaihtamassa turkkiaan ja pitää odotella vielä jonkin aikaa ennen kuin saan sen turkin näyttelykuntoon ja voimme suunnata Tallinnaan tuota puuttuvaa sertiä metsästämään. Toivon mukaan tämä tapahtuu viimeistään vuoden 2016 alkupuolella. Tämä loppuvuosi 2015 kun menee monin paikoin töiden merkeissä myös viikonloppuisin, joten Tallinnaan on ihan turha mieliä senkään vuoksi. Mutta kaikki ajallaan. Ei meillä Ciben kanssa ole mihinkään kiire.


Oman vuoron odottelua näyttelyssä.
Näyttelyssä mamman kanssa.
Pääsiäisaskarteluja. Virvon varvon...
Tuossa kiireettömyydestä tämä poika onkin vallan erinomainen esimerkki. Hänellä ei kertakaikkiaan ole kiire yhtään mihinkään. Verkkaisesti löntystelee paikasta toiseen ja pohtii siirtymiset hyvin tarkkaan. Oven takanakin saatetaan istua hyvä tovi ennen kuin siitä voi astua. Ainoa poikkeus on huiska ja laserpiste, silloin tältä pojalta katoaa 5 kg painoa ja ikää lähtee vuosia, kun askel kepeänä pistää leikiksi. Sitten taas kun ei enää jaksa, jatkuu matka hyvin raskain askelin. Aivan mainio poika.

Osaa tämä poika osoittaa mieltänsäkin. Sitä tapahtuu erityisesti silloin, jos mamma on yön poissa kotoa tai tekee liian pitkän työpäivän. Silloin ovat vaarassa eteiseen jätetyt kengät, kun poika käy niihin merkkaamassa. Erityisesti mamman matkalla käyttämät kengät on sellaiset. Parit kolmet nahkakengät ovat päätyneet roskikseen ennen kuin mamma oppi pistämään kenkänsä reissun jäljiltä kaappiin pojalta piiloon. Pissimisen lisäksi poika murjottaa eikä tule edes katsomaan kun mamma tulee kotiin. Vasta seuraavana iltana saatetaan tulla köllimään kyljenpäälle sohvalle kehräilemään. Hauska persoona.


Cibe ja tipsut päiväunilla.
Muiden eläinten kanssa Cibe tulee hyvin toimeen. Puput on ihan sen bestiksiä, niiden aitauksessa poika viihtyy hyvin syömässä pupujen heiniä. Aluksi pelättiin, että se menee tekemään pupuille jotain, mutta ihan turha pelko. Siellä se käy "seurustelemassa" pupujen kanssa eikä elettäkään, että niille jotain pahaa tekisi. Alussa koirat hieman arveluttivat poikaa. Touhottajalauma on niin tuttavallinen aina kun joku tulee, että tunkivat nokkaansa liian uteliaana ja liian lähelle alussa. Tajusivat kuitenkin lopulta antaa pojalle tilaa kun tassua hieman näytti. Puolessa vuodessa erityisesti tipsuista on tullut Ciben sydänystäviä, joiden viekussa on hyvä ja lämmin nukkua. Siinä onkin Ciben vakipaikka sohvalla, tipsujen vieressä. Hanin ja Leijonan kanssakin marssijärjestys alkaa oleen selvä. Tyttöjen tassujen alle tämä kiltti poika on suosiolla asettunut vaikka kyllä tytöt välillä pojan kanssa leikkivätkin. Myöskin samoilla astioilla voidaan käydä tarpeilla ja samoista kipoista voidaan syödä.


Kiitos Sera Lehtonen tästä ihanasta kisusta. <3









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pentunäyttely kaikille roduille Tampereella 11.9.2016

Tuhinaa, vikinää ja ryömintää: pennut viikon ikäisiä